Nuori David kohtaa jokaisen lapsen pahimman painajaisen: hänen äitinsä kuolee. Elämää isän kanssa varjostavat paitsi päälle käyvä toinen maailmansota ja isän velvollisuudet, myös isän uusi puoliso Rose ja uusi velipuoli. David pakenee vihaisuuttaan ja yksinäisyyttään kirjoihin.
Jossain vaiheessa kirjat alkavat kuiskutella Davidille. Pian kirjojen maailma alkaa tulla liiankin lähelle. Lopulta David ei voi enää vastustaa, vaan löytää itsensä kummallisesta maailmasta, jossa mielikuvitus on valloillaan ja metsä uhkaavia ja tarunomaisia vaaroja täynnä. Jossain kaukana asuu kuningas, joka saattaa kyetä palauttamaan Davidin takaisin omaan maailmaansa, joten ei auta kuin lähteä matkaan.
Tarinan ainekset ovat kuin sadusta aina pahaa äitipuolta myöten. David kohtaakin matkansa varrella monia saduista tuttuja tarinoita, mutta kummallisesti vääristyneinä, usein aikaisempaa kauhistuttavampaan suuntaan. Huumoriakin sentään riittää. Kirjasta on sellaisiakin painoksia, joissa lopussa Connolly käy läpi lähdemateriaalinsa ja mukana on alkuperäiset versiot kaikista kierrätetyistä saduista; suosittelen sellaista, mikäli sadut ovat päässeet unohtumaan.
Pohjimmiltaan The Book of Lost Things on kasvukertomus, jossa nuori poika kohtaa suuren menetyksen ja surun ja sen kautta kasvaa aikuisuuteen. Kuten sadut usein ovat, tämäkin tarina sisältää paljon symboliikkaa ja vertauskuvia. Samalla se on nopealukuinen, kiehtova ja mukaansatempaava. Ahkeraa lukijaa lämmittää lisäksi aina kirjallisuuden vahva asema tarinassa, niin nytkin.
The Book of Lost Things onkin kaikinpuolin ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja ja olen suorastaan hieman yllättynyt, ettei tätä ole jo suomennettu.