Velho Atrix Wolfe halusi lopettaa talvisen piirityksen Pelucirin linnan ympärillä, mutta ei piirittäjän ehdoilla. Maailman viisain ja mahtavin velho saa kuin saakin taistelun päättymään, mutta hirvittävällä, tuhoisalla tavalla. Niinpä Atrix Wolfe katoaa pariksikymmeneksi vuodeksi, yrittäen paeta virhettään luopumalla voimistaan.
Vaan arvatahan sen saattaa, ei virheitään voi noin vain jättää taakseen. Wolfen kirjoittama loitsukirja päätyy 20 vuotta myöhemmin Pelucirin prinssin käsiin ja johtaa yllättäviin seurauksiin. Atrix Wolfe joutuu kohtaamaan virheensä ja taistelukentälle luomansa kauhistuksen uudestaan.
Samaan aikaan Pelucirin linnan keittiössä raataa outo tyttö Saro, joka kuuraa pannuja päivästä toiseen. Halkopinon vierestä vauvana löytynyt tyttö on mystinen tapaus, joka liittyy omalla tavallaan tapahtumiin. Saron osuus oli kirjan herkullisinta antia, sen verran yksityiskohtaisesti McKillip suuren linnan keittiötä kuvaa. Epätavallinen keittiönäkökulma oli kiehtova ja nosti veden kielelle moneen kertaan.
Atrix Wolfen tarinassa on McKillipin tavalliset vahvuudet, kauniin runollinen kieli ja mielenkiintoista kansantarujen elementtien uudelleenkierrätystä. Yllätyksellisyys ei ole tämän kirjan vahvin valtti, mutta voimakas tunnelma kirjasta välittyy.