Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Frans de Waalin The Bonobo and the Atheist: In Search of Humanism Among the Primates on primatologisiin ja antropologisiin löydöksiin perustuva tietokirja, joka argumentoi, että ihmisen moraali ja etiikka olivat kehittyneet jo ennen ihmislajin kehitystä.
Frans de Waal on primatologi ja ateisti. Vaikka de Waal on ateisti, hän ei vihaa uskontoja, vaan enemmänkin uusateisteja, jotka ovat rakentaneet ei-uskovaisuudesta elämäntehtävän ja identiteetin (eli melkein uskonnon).
De Waal kuluttaa kirjan alun haukkuen tunnettuja ateisteja, jotka yrittävät maalata uskonnot moraalittomiksi ja korvata uskontojen moraalikäsitykset objektiivisella tieteellä. De Waal on samaa mieltä, että uskonnot eivät keksineet moraalia, että jumalaa ei ole olemassa ja uskonnot ovat oikeastaan sosiaalisia konstruktioita, mutta on eri mieltä siitä, voiko tiede korvata moraalin.
Tästä alkuasetelmasta de Waal alkaa todella jännittävän matkan ihmisen evoluutioon, joka paljastaa, että suurin osa moraalistamme on luonnollisesti kehittynyt. Väite perustuu hänen ja monen muun tutkijan havaintoihin primitiivisistä kansoista ja apinoista, jotka osoittavat, että moraali ja yhteiskunnan pelisäännöt ovat kehittyneet itsestään, eivätkä ne tulleet jonkun henkiolennon julistamina tai rakentuneet vasta, kun kehitimme sivilisaation.
De Waal kertoo elävästi lukuisista esimerkeistä, joissa bonobot ja simpanssit osoittavat että he ymmärtävät toistensa ja jopa eri lajien, kuten ihmisen tunteita. Esimerkiksi bonobot kiittävät, pyytävät anteeksi, lohduttavat ja jopa neuvottelevat kumppaniensa kanssa.
Kirjailija tietenkin keskittyy paljon bonobojen seksielämään, joka on hämmästyttävän ihmismäinen. Esimerkiksi nämä apinat harrastavat anaali- ja oraaliseksiä, sekä lohduttavat toisiaan seksillä, koska se on kivaa, eikä vain aktiviteetti, joka ylläpitää suvun jatkuvuutta.
Jotkut esimerkit ovat liikuttavia ja toiset taas niskakarvoja nostattavia, kuten ”vesiputoustanssi”, jossa voimakkaan vesiputouksen ääni panee simpanssit tanssimaan putouksen ympärillä. Tällä tanssilla ei ole mitään loogista funktiota ja joidenkin tutkijoiden mukaan se on kenties osoitus, että apinat tuntevat ihmeellisyyden ja melkein pyhyyden kaltaista tunnetta vesiputousta kohtaan.
Kenties uskonnot muodostuivat tällaisen kokemuksen pohjalta? Kenties uskonto on luonnollinen osa aivotoimintaa. Uskonnollisuuden funktiota emme vielä tiedä, mutta se vaikuttaa olevan osa ihmiskunnan biologiaa.
Mielenkiintoisinta oli kuitenkin kirjan tapa suhtautua negatiivisesti anarkisteihin ja kommunisteihin, jotka olivat jo 1800-luvulla tehneet samoja havaintoja apinoissa ja primitiivisissä kansoissa ja vetäneet johtopäätöksen, että lakeja tai hierarkiaa ei tarvita.
Vaikka De Waal kritisoi Pjotr Kropotkinia, Marxia ja Leniniä, erityisesti heidän uskontovastaisuudensa takia, joka aiheutti miljoonien kuoleman monissa maissa, niin silti kirja päättyy siihen johtopäätökseen, että ihmisillä on kyky toimia moraalisesti ilman lakeja.
De Waalin mukaan olemme luonnostamme toisiamme pyytettömästi auttavia ja yhteistyöhaluisia eläimiä. Tietenkin De Waal vetää rajan siinä, että emme kykene ulottamaan empatiaamme kovin pitkälle ”heimomme” ulkopuolelle ja se aiheuttaa ongelmia.
Kirjailijan mukaan uskonnot eivät keksineet moraalia, vaan omivat sen, joten uskonnon funktio ei ole moraalin ylläpitäminen. Kirjailija viittaa lukuisiin tutkimuksiin, joiden mukaan uskovaiset ovat empaattisempia ja kykenevät helpommin ja tehokkaammin tekemään yhteistyötä toistensa kanssa kuin ateistit. Kenties uskonto on sosiaalisen yhteistyön liima?
Se ei kuitenkaan ole ainoa sosiaalinen side, joka siihen kykenee. On havaittu, että tämä yhteistyö ja empaattisuus riippuu ihmisen kokemuksesta, että ”joku” valvoo tätä. On havaittu, että jos ihminen uskoo, että valtio tai ihmisryhmä valvoo tätä jatkuvasti, tämä toimii yhtä tehokkaasti kuin uskovainen.
Uskontoa ei sinänsä tarvita, jotta saadaan empaattisia ihmisiä, tarvitaan vain lisää yhteisöllisyyttä tai kokemus yhteisöllisyydestä. Kirja kuitenkin välttää vetämästä tästä orwellilaisia johtopäätöksiä, vaan korostaakin enemmän, että meidän pitäisi olla sosiaalisempia kuin nykyisessä yhteiskunnassa.
Todella mielenkiintoinen kirja, josta oppii paljon evoluutiopsykologiasta, apinoiden käytöksestä ja uskonnon alkuperästä, mutta en ole varma, miten pitkälle kirjassa esitetyt johtopäätökset ovat kirjailijan oman maailmankuvan heijastumia ja mikä on varsinaista tieteellistä faktaa. Kuitenkin todella innostava kirja.