Vuoden toinen Blueberry-kokoelma sisältää sarjan albumit 4–6, näistä kaksi ensimmäistä päättävät Fort Navajosta käynnistyneen apassisodan juoniarkin ja Hopeatähti on itsenäistä jatkoa.
Sarjan päähenkilönä toimii ratsuväen upseeri Blueberry, joka on salamannopea pyssymies, uskomattoman neuvokas ja rehti. Tavallisesti tämäntyyppiset hahmot ärsyttävät minua, mutta Blueberryn persoonan vastapainoksi on negatiivisia piirteitäkin, jotka tekevät hahmosta uskottavamman.
Kahdessa ensimmäisessä tarinassa Blueberry pyrkii korjaamaan tulenaran tilanteen intiaanien kanssa. Lavastuksesta käynnistynyt välikohtaus on liikkumassa kovaa vauhtia kohti sotaa. Estääkseen tämän Blueberryn täytyy saada intiaaneihin neuvotteluyhteys. Osa apasseista haluaa sotaa ja samalla estää Blueberryn aikomukset. Mukana sopassa ovat myös ryhmä Meksikoon paenneita etelävaltion sotilaita ja meksikolaiset, jotka pyrkivät toimittamaan aseita apasseille.
Hopeatähdessä Blueberry päätyy pikkukaupungin sheriffiksi. Asema on vähintäänkin vaarallinen, sillä kaupunkia terrorisoivat Bassin veljekset työväkineen. Heidän tarkoituksenaan on ottaa koko kaupunki haltuunsa ja he ovat siinä onnistumassa, sillä nämä ovat laittaneet mullan alle kolme aikaisempaa sheriffiä. Kun koko kaupungista ei löydy juuri ketään panemaan roistoja vastaan, jää Blueberryn tehtäväksi kukistaa ryökäleet muutaman apurinsa kera.
Teoksena tämä kokoelma ei ole aivan yhtä vahva kuin edellinen. On ymmärrettävää, että kokonaisia juonikaaria on mahdoton sijoittaa yksiin kansiin. Tähän kirjaan tarttuvan kannattaa siis metsästää ensin käsiinsä sarjan edellinen osa. Kirjana teos on edelleen komean kokoinen ja laadukas. Sarja itsessään on pakkoluettavaa länkkäreistä pitäville.