Orpotyttö Harry muuttaa kotimaastaan Damariin, jossa hänen veljensä palvelee armeijassa. Sir Charles ja Lady Amelie ottavat Harryn kotiinsa ja hyvä koti se onkin. Harry suorastaan ihastuu Damarin karuun autiomaahan, jossa asuu Harryn kansan lisäksi villi ja taianomainen kukkulan väki, viholliset vuosikymmenten ajan.
Corlath, kukkulan väen kuningas, ilmestyy yllättäen neuvottelemaan. Vaara uhkaa pohjoisesta ja kukkulan väki kaipaa apua. Ymmärrystä ei kuitenkaan löydy, mutta tyhjin käsin Corlath ei poistu: hän näkee Harryn ja joutuu taikavoimiensa käskystä palaamaan yöllä ja kaappaamaan Harryn mukaansa. Harryllä on salattu kohtalo, jonka toteutuminen edellyttää tällaisia hieman jyrkkiä toimenpiteitä.
Harry on luonnollisesti järkyttynyt kaappauksesta, mutta alkaa hiljalleen sopeutua uuteen elämäänsä ja jopa nauttimaan osastaan kukkulan väen kohtaloita.
The Blue Sword on helppoa ja romanttista hyvän mielen kirjallisuutta, jossa asiat rullaavat eteenpäin vaivattomasti, koska kohtalo sanelee niin. Harry on kuitenkin sympaattinen päähenkilö, jolle toivoo onnea ja menestystä. Kirjan maailma on myös miellyttävällä tavalla omaperäinen, vaikka juonessa fantasiakliseitä kierrätetäänkin.
Damar muistuttaa lähinnä Intiaa brittien siirtomaakaudella ja kulttuurien törmäykset ovat mielenkiintoinen osa kirjaa — joskin kaikkien yhteinen pohjoinen viholliskansa on kaikessa epäinhimillisyydessään varsin yksinkertainen vihollinen, jonka kulttuuri ei saa osakseen samanlaista huomiota kuin muut. Yhtä kaikki kirjan maailma on epätavallinen ja lisää kirjan arvoa.
The Blue Sword on oivallinen kirja. Samaan maailmaan sijoittuu myös The Hero and the Crown, joka kertoo tapahtumista, jotka tässä kirjassa ovat jo vanhoja legendoja.