Eräänä päivänä taivas putosi niskaan. Taivas peittyi kauttaaltaan satelliitteihin, jotka syöksyivät kirkuen kohti maata. Ilmakehä poltti ne poroksi, mutta ennen tuhoutumistaan nämä 65 000 satelliittia nappasivat kuvan maapallosta: koko maapallon pinta-ala yhdessä kuvassa.
Seuraavaksi havaittiin vaatimaton signaali lähestyvästä avaruusaluksesta. Kontaktia ottamaan lähetetään alus, Theseus, jonka monitaitoista miehistöä johtaa vampyyri, jonka nimi on Jukka. Päähenkilönä häärää syntesoija Siri, jonka tehtävänä on olla linkkinä käsittämättömän ja tavallisen ihmiskunnan välillä.
Sokeanäkö on kovaa, tieteelliseen pohjaan nojaavaa scifiä. Kirjan lähdeluettelossa on yli 150 teosta. Keskeisiä ajatuksia kirjassa ovat kysymykset identiteetistä, tietoisuudesta ja älykkyydestä. Kiinalaisen huoneen argumentti ja sokeanäkö ovat myös olennaisessa osassa. Myös trendikkäitä vampyyrejä ravistellaan tyylikkäästi ja Watts esittää tieteellisesti uskottavimman kohtaamani selityksen vampyyrien ristikammolle.
Sokeanäkö on älyllisesti herättelevä, mutta hivenen raskaslukuinen kirja. Lukeminen otti aikansa, eikä kirja oikein imaissut mukaansa ennen kuin aivan lopussa. Vaivannäkö palkittiin kuitenkin siinä määrin, että kirjaa voi suositella muillekin kovan scifin ystäville. Alkuteos löytyy kokonaisuudessaan Peter Wattsin nettisivuilta. Luin itse kirjan englanniksi; suomennos lienee suomalaiselle lukijalle vähän helpommin lähestyttävä.