Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toivottavasti buddhalaiset ovat väärässä on viimeinen osa ranskalaisen Manu Larcenet’n Blast-sarjasta. Tämä sarjakuvaromaani lopettaa Polca Mancinin oudon kertomuksen.
Kirjan tarinasta ei voi paljoa kirjoittaa paljastamatta liikaa. Blast-sarja täytyy myös ehdottomasti lukea järjestyksessä. Päähenkilö Polca Mancini on entinen ruokakriitikko, joka pakenee yhteiskuntaa ja elää kiertolaisena metsissä ja jättömailla. Mies on sairas ja hakee lohtua alkoholista. Mancinia epäillään henkirikoksista. Tässä sarjan viimeisessä osassa Mancini pakoilee viranomaisia Roland Oudinot’n ja tämän tyttären Carolen talossa. Myös Oudinot on sairas, entinen rikollinen. Talvi on raskas, ja toisin kuin Mancini luulee, kevätaurinko ei korjaakaan kaikkea.
Larcenet’n Blast-sarjan nerokkuus piilee siinä, ettei siitä tiedä, mikä se oikein on. Mancinin tarinassa on aineksia rikoskertomuksista, toisaalta se on myös psykologinen muotokuva sairaasta miehestä. Tietenkin jokainen Blast-teos edustaa mestarillista, visuaalisesti huikeaa sarjakuvaa. Ensimmäisen ja toisen osan jälkeen ei lukija tiedä, mihin sarja etenee. Tämä neljäs osa kuitenkin sitoo juonenpätkät yhteen, ja erikoisilta tuntuneet takautumat ja aikahypyt muuttuvat järkeviksi.
Kuten aiemmissakin Blast-teoksissa Toivottavasti buddhalaiset ovat väärässä albumin voima on voimakkaassa kuvituksessa. Tässä viimeisessä osassa on käytetty paljon räikeän seksuaalisia ja värikkäitä kollaaseja, jotka ilmentävät hyvin mielen sairastumista. Oikeastaan kuvat ovat aika piinallisia ja ahdistavia. Luettuani albumin minulla olikin monta tuntia synkeä ja painava olo.
Suosittelen silti Blast-sarjaa vilpittömästi kaikille niille, jotka kaipaavat hyviä tarinoita.