Manu Larcenet’n Blast -sarja on yksi kiinnostavimmista eurosarjakuvista, jota on viime vuosina julkaistu. Polza Mancinin tarina jatkuu nyt kolmannessa osassa. Uuden albumin piirrosjälki ja kerronta ovat säilyneet yhtä kiehtovina. Oikeastaan on vaikea enää keksiä uusia adjektiiveja ylistämään Larcenet’n työtä.
Sarjakuvan kehystarinan muodostaa poliisikuulustelu. Viranomaisilla on kaksi vuorokautta aikaa kaivaa esiin totuus Polza Mancinin tekosista. Entistä kirjailijaa syytetään nuoren naisen murhasta. Vastausta tähän kysymykseen ei kuitenkaan vielä paljasteta. Larcenet’n sarjakuvassa ei näet ole kiire perille.
Kolmas albumi valottaa päähenkilön suhdetta isäänsä, veljen kuolemaa sekä mielisairaalassa vietettyä ajanjaksoa. Tarinassa myös kerrotaan, miten Mancini tuli tutustuneeksi Caroleen ja tämän isään Rolandiin. Yksi keskeinen teema tässä kolmannessa osassa ovat myös Pääsiäissaarten patsaat, joita Mancini kohtaa vaelluksillaan.
Blast-sarjan voima on siinä kiihkeässä halussa, jota päähenkilö kokee. Hän haluaa olla yhtä luonnon kanssa ja karata pois yhteiskunnan ulottuvilta. Hän haluaa kokea blastin eli unohtaa fyysisen itsensä olemassaolon. Kuvallinen ilmaisu tukee taitavasti Mancinin ajatuksia. Piirrokset metsistä, eläimistä ja moai-patsaista pyörryttävät lukijankin päätä. Vaikka Mancini periaatteessa on vastenmielinen hahmo, hän on jättiläismäisen lihava, alkoholisoitunut ja arvaamaton mies, jollakin tapaa hänen vilpitön kaipuunsa pois on koskettavaa.
Suosittelen Larcenet’n Blast -sarjaa kaikille, jotka haluavat kokea syvällisen ja kauniin sarjakuvan voiman. Kirjat kannattaa lukea mieluiten yhtä kyytiä. Jään uteliaana odottamaan neljättä osaa.