Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen lukenut viime aikoina paljon sarjakuvamuistelmia, mutta mangan puolella niitä on jostain syystä tullut harvemmin vastaan. Liekö tässä kyse vain omasta puusilmäisyydestäni, mutta nyt tuli joka tapauksessa täydellinen napakymppi vastaan. Viisiosainen Blank Canvas: My So-called Artist’s Journey kertoo Akiko Higashimuran kuoppaisesta tiestä menestyneeksi mangakaksi, ja tässä arvostelussa arvostellaan sarja kokonaisuudessaan. Kun mainitsin kuoppaisesta tiestä, niin sehän ei sitten ole mitään vähättelyä. Higashimura oli koulussa paitsi täydellinen alisuoriutuja niin myös hänen omistautumisensa piirtämiselle oli vähän niin ja näin.
Lukion lopun häämöttäessä myös Higashimuralle alkaa valjeta tietyt realiteetit, ainakin jos jatko-opinnoista haluaa haaveilla. Niinpä erään ystävänsä vinkistä Higashimura päätyy preppaamaan eksentrisen Hidaka Kenzoun pitämään yksityiskouluun. Äärimmäisistä metodeista tunnettu opettaja vaikuttaa ensi alkuun aivan kahjolta tapaukselta, mutta vähitellen Higashimuran työskentelyyn alkaa kuin alkaakin löytyä uutta ryhtiä. Ainakin melkein, sillä eivät ne jatko-opinnotkaan lopulta mene aivan suunnitellusti. Blank Canvas antaa lohdullisen esimerkin siitä miten tuskaista sen oman tien löytyminen voi olla menestyneillekin ihmisille. Siitäkin huolimatta varsinkin sarjakuvan alku etenee hilpeissä merkeissä sillä Higashimura on kertojana aivan ratkiriemukas. Itse asiassa alussa mietin onko sarjakuva hieman liiankin hauska, joitakin kohtia kun on varmaan hieman liioiteltu dramaattisen efektin vuoksi.
Aika pian käy kuitenkin selväksi, että sarjakuva ei ole niin kevyttä luettavaa kuin pelkän huumorin perusteella voisi kuvitella. Higashimura osoittaa sarjakuvassa sanansa opettajalleen Hidakalle ja lukija alkaa hyvin pian epäilemään tämän johtuvan siitä, että niiden kertominen henkilökohtaisesti ei ole enää mahdollista. Mitä tarkalleen ottaen tapahtuu jääköön paljastamatta, mutta katumus ja nuoruuden ymmärtämättömyys lyövät voimakkaasti leimansa muistelmaan. Blank Canvas meneekin heittämällä koskettavimpiin sarjakuviin mitä olen koskaan lukenut. Vähitellen Hidaka Kenzou muuttuu oikeastaan koko sarjakuvan keskeisemmäksi henkilöksi. Blank Canvas on kunnianosoitus sille miten voimakas vaikutus opettajilla voikaan olla elämäämme.
Muistelma osoittuu loppujen lopuksi siis varsin yllättäväksi tapaukseksi, mutta on tässä paljon muutakin ammennettavaa. Higashimura pohtii paljon taiteen asemaa ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Mikä arvo sillä oikeastaan on? Higashimura ei millään kehtaa sanoa opettajalleen, jolle taide on koko elämä, että häntä ei niinkään kiinnosta taide vaan sarjakuvat. Japanista kun puhutaan, sarjakuvien teko on myös ihan oikeasti se järkevämpi uravaihtoehto; nykyään Higashimuralle työskentelee useampi assistentti, hänet on palkittu Eisner-palkinnolla ja hänen sarjakuvistaan on tehty myös elokuvia. Mikä arvo taiteella siis on jos se ei ole rahallisesti mitattavissa? Sarjakuvan loppu antaa tähän oman elegantin vastauksensa ja se riittää ainakin itselleni.
Blank Canvas on lyhyesti erinomainen sarjakuva, jolla on paljon annettavaa myös sellaiselle ihmiselle, joka ei mangasta perusta. Varsinkin jos on takana taidealan opintoja tai mielessä pyörii ajatuksia sarjakuva-alan ammattilaisuudesta, niin tämä sarjakuva on ilmiselvä valinta. Perimmiltään Blank Canvas on kuitenkin koskettava kasvutarina, jolla on paljon sanottavaa erityisesti kaikille meille keski-ikäisille, jotka pohtivat nuoruuden töppäilyjään. Ehdottomasti kannattaa lukea, suosittelen!
