Odottavan aika on ollut pitkä. Blacksadin viimeisin osa, hieman heikkotasoinen Amarillo ilmestyi 2013 ja sen jälkeen onkin saanut ihmetellä jatkuuko sarja enää ensinnäkään. Nähtävästi Corto Maltesen toinen tuleminen on viime vuosina työllistänyt kiireisen Juan Díaz Canalesin helmoihinsa.
Nyt on kuitenkin herkkua luvassa sillä They All Fall Down eroaa edeltäjistään yhdessä suhteessa; tarina tulee olemaan kaksiosainen. Syystä tai toisesta digitaalinen versio tulee kuitenkin olemaan neliosainen, eli tämä ensimmäinen 60-sivuinen albumi on digitaalisessa versiossa jaettu kahteen osaan. En oikein ymmärrä päätöksen logiikkaa mutta olkoon, maltti ei riittänyt odottamaan ensi vuoden alkupuolella ilmestyvää suomenkielistä albumia.
Heille joille Blacksad ei ole ennestään tuttu, kerrottakoon että kyseessä on Film Noir -elokuville nyökkäävä sarjakuvasarja, joiden päähenkilö on salapoliisi nimeltään John Blacksad. Vaikka sarjakuvien maailma on täynnä antropomorfisia eläinhahmoja, mistään lapsille suunnatusta sarjakuvasta ei missään nimessä ole kyse. Synkkäsävyiset tarinat ottavat usein inspiraatiota todellisista historiallisista tapahtumista ja kehityskuluista ja sitä parempi jos lukijalla on jotain ymmärrystä tästä historiallisesta taustasta. Tämä pätee myös uusimman sarjakuvan kohdalla.
New Yorkissa eletään muutoksen aikoja kun vaikutusvaltainen rakennuttaja Solomon muuttaa kaupunkia omaksi kuvakseen. Solomonin ilmeinen esikuva on Robert Moses, joka tuli tunnetuksi omavaltaisista toimintatavoistaan ja myös siitä, että hänen rakennussuunnitelmansa syrji kaupungin vähemmistöjä ja köyhiä. Mielenkiintoisena knoppitietona mainittakoon, että Solomonin ensiesiintyminen sarjakuvassa tapahtuu ’Solomonin sillalla’, jonka esikuva on Staten Islandin ja Brooklynin yhdistävä Verrazzano-Narrows Bridge, Robert Mosesin suurprojekti joka oli pitkään maailman pisin riippusilta.
John Blacksad puolestaan astuu vaaran tielle, kun kuljetusalan ammattiyhdistyksen johtaja Kenneth Clarke pyytää hänen apuaan. Ongelmia näyttää riittävän; Solomon suunnitelmat julkisen liikenteen leikkaamiseksi aiheuttavat närää ja ongelmana on myös mafia, joka on soluttautunut metrotyöläisen joukkoon – myös Clarken oma henki on selkeästi vaarassa. Tarinassa on kuitenkin myös monia muita lankoja. Blacksadin ystävä ja lehtimies Weekly kulkee Solomonin vanavedessä hyvän jutun perässä ja kansan suosiota nauttiva Shakespeare in the Park -teatteri nousee tarinassa odottamattoman suureen osaan.
Uusista hahmoista ihastuttaakin aivan erityisesti Iris Allen, teatterin äidillinen ja karismaattinen johtaja. Tarinaan astuu mukaan myös kiehtova mutta vaarallinen hahmo nimeltään Shelby. Miten nämä kaikki juonenlangat lopulta yhdistyvät jää seuraavan osan ratkaistavaksi, mutta tarina tuntuu hyvin lupaavalta ja positiivista on, että hahmoja – ja vaaratilanteita – päästään ajan kanssa pohjustamaan. Sarjakuva loppuu hyvin kutkuttavaan tilanteeseen, mutta onneksi jatkoa pitäisi olla luvassa jo ensi vuonna.
Blacksadista ei tietysti voi puhua suitsuttamatta piirtäjä Juanjo Guarnidoa. Hän on piirtäjänä uskomattoman tarkka ja yksityiskohtia riittää ihasteltavaksi vaikka millä mitalla. Usein hyvin tarkkojen piirtäjien ongelmaksi kuitenkin koituu tietynlainen kuivakkuus ja hahmojen ilmeettömyys. Guarnidoa ei voi tästä todellakaan syyttää, hahmot ovat eläviä, persoonallisia ja ilmeikkäitä ja tämä toki vain korostuu kun piirrettävänä on vaikka minkälaista eläinkunnan edustajaa. Omalla listallani Blacksad on tällä hetkellä komeinta sarjakuvaa mitä löytyy, ja onneksi käsikirjoitusta ei sitäkään tarvitse hävetä. Lopputulos on siis jälleen kerran varmaa laatua; toisen osan ilmestyttyä saadaan nähdä olisiko tässä aineksia jopa Valkoisen valtakunnan voittajaksi, joka on omissa kirjoissani Blacksadeista ehdottomasti paras.