Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun kaikki sortuu -sarjan ensimmäinen osa jäi pirulliseen kohtaan. Tarinan kannalta hyvin olennainen henkilö pääsi hengestään ja Blacksadin ystävä puolestaan on yhtäkkiä syytettynä murhasta. Mestarietsivä ei tietenkään asiaa tähän jätä ja tutkimukset vievät kissan minnekäs muualle kuin kaupunkia epävirallisesti johtavan Solomonin jäljille. Lopputuloksena on hienointa sarjakuvaa, mitä hetkiseen olen lukenut.
Yksi asia onnistuu aina vain tekemään Blacksadeissa vaikutuksen, nimittäin se, miten autenttiselta sarjakuvan ajankuva tuntuu. Vaikka maailmaa kansoittavat ties mitkä eläimet, antropomorfisuus ei tässä tapauksessa käänny epäuskottavaksi maailmanrakennukseksi. Kirjoittaja Juan Díaz Canales osaa historiansa, mikä näkyy kaikessa.
Toisen maailmansodan jälkeinen New York ja miten Robert Mosesin (Solomonin tosielämän vastine) päätökset vaikuttivat kokonaisen kaupungin kehittymiseen heijastuvat tarinassa hienosti. Tarina poliittisesta korruptiosta, jossa tavalliset ihmiset jauhautuvat isokenkäisten kengänpohjiin tuntuu niin todelliselta kuin voi. Juanjo Guarnidon kuvitus on niin ikään miljöön puolesta hyvin uskollista todelliselle elämälle. Tällaista ammattitaitoa ei voi muuta kuin arvostaa.
Erikseen pitää vielä mainita Hoovervilleen sijoittuva takaumakohta. Hooverville oli epävirallinen nimitys usein asunnottomien köyhien leireille Yhdysvalloissa 1930-luvun suuren laman aikana. Guarnidon tekniikka tässä kohtauksessa on aivan erilainen kuin muualla sarjakuvassa, ja nyt hieman kerettiläisesti sanon, että siinä on jopa jotain vangoghmaista. Vaikka takaumakohtaus ei ole pitkä, upea lopputulos jää mieleen ja korostaa, miten lahjakas kuvittaja Guarnido oikeastaan onkaan.
Edellisen osan arvostelussa mietin, ylittäisikö Kun kaikki sortuu jopa Valkoisen valtakunnan, joka on itselleni Blacksadeista se paras. Se on vähän siinä ja siinä. Kahdessa osassa kerrottu tarinankaari antaa tarinalle syvyyttä, johon edelliset Blacksadit eivät yllä. Toisaalta Valkoisen valtakunnan kostotarina ja yllättävä loppu vetivät mukanaan.
Kun kaikki sortuu ei tämän toisen osan puolesta loppujen lopuksi vie tarinaa mihinkään erityisen yllättävään suuntaan, toki on makuasia pitäisikö sen edes. Hieno tarina Kun kaikki romahtaa joka tapauksessa on. Blacksad kunnioittaa noir-genren perinteitä; se kuvaa raa’an ja armottoman maailman, jossa oikeus ei aina voita eikä hyvyyttä aina palkita, mutta tällä kertaa sentään on kuitenkin nähtävissä pilkahdus paremmasta maailmasta.
Sarjakuvien joukossa Blacksad on ihan omanlaisensa tapaus. Visuaalisesti paremmannäköistä sarjakuvaa ei ihan helpolla löydy, ja kauniiseen lopputulokseen yhdistyy rikosjuoni, joka kommentoi mielenkiintoisella tavalla historiaa. Mikäpä sen parempaa kuin viihtyä ja samalla oppia jotain uutta.
