Black Swan Green on pieni paikkakunta Englannissa ja Jason Taylor on siellä asuva 13-vuotias poika. Jason änkyttää pahasti, mikä on noloa, ja kirjoittaa runoja, mikä on täysin homojen hommaa, jos ikätovereilta kysytään. Asema poikien hierarkiassa koulussa on siis pahasti hakusessa.
Kotonakin on jännitteitä. Isosisko Julia on muuttamassa pois kotoa, isän ja äidin väliset keskustelut taas muistuttavat enimmäkseen sodankäyntiä.
Episodimaisesti etenevä kirja kuvaa Jasonin elämää realistisesti, yksityiskohtia ja arkea kunnioittavaan sävyyn. Jason on kaikessa tavanomaisuudessaan — vähän nörtti ja sopeutumaton kiusattu, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi, siis tällaisten kasvutarinoiden perusainesta — kiinnostava ja Mitchell kuvaa koulun hierarkiaa ja 1980-lukua tarkasti.
Aikakauden kuvaus on tarkkaa, kulttuuriviitteitä pudotellaan ahkerasti. Taustalla käydään Falklandin sotaa. Jasonin kanssa samanikäinen lukija saanee kirjasta nostalgiafiiliksiä, minä olen siihen kymmenen vuotta liian nuori. Mitchell on itse kertonut kirjan olevan 52,1-prosenttisen omaelämäkerrallinen.
Pidin kirjan rakenteesta. Jokainen luku on yksi kuukausi Jasonin elämästä ja tavallaan kuin irtonainen novelli, toisaalta kirjassa on pidemmän aikavälin jännitteitä sitomassa tapahtumia yhteen. Mitchell yhdistelee asioita taidokkaasti, kaikkea ei kirjoiteta auki. Jasonin elämä ei ole haasteistaan huolimatta silkkaa koulukiusatun piinaa, vaan matkan varrelle mahtuu hyviäkin hetkeä. Black Swan Green on miellyttävä kirja kiinnostavasta nuoresta miehestä.