Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Black Peider syntyi ilmeisesti alunperin sarjakuvataiteilija Petteri Tikkasen alter egoksi, mutta jäi elämään täysin omana itsenään. Hän on sankaripainija, ällistyttävä lavaesiintyjä ja mustissa rikkinäisissä trikoissaan hän uhoaa villiä voimaa. Naiset: hän on meidän!
Tässä pidennetyssä ja moniulotteisessa CV:ssä kerrotaan monella eri tavalla herran menneisyydestä. Mukana on sarjakuvaa, loistavaa sellaista, valokuvia, fanituotteita, julisteita eli kaikkea mahdollista mittavan ja monipuolisen uran ajalta pahvilaatikkoihin kerääntynyttä. Muistoja vielä varmasti enemmän, sekä taiteilijalta itseltään että aivan varmasti esitysten katsojilta.
Bändit Hämärä nro 5 ja Vectors, vapaapainin tulo maahan, burleskifestivaalien juontaminen sekä esiintyminen kaikilla mahdollisilla – osin ehkä ennenkuulemattomillakin – festivaaleilla vyötäröään myöten esimerkiksi vedessä tai polvillaan lumihangessa, on kerrottu näillä sivuilla sekä sanoin että kuvin. Osa sarjakuvastripeistä on ilmestynyt aikaisemmin Rumba-lehdessä, mutta yli 100 sivua on tuoretta materiaalia.
Kirjassa kerrotaan myös bändeistä, joista harva on kuullut ja vielä harvempi nähnyt livenä. Samoin valokuvat ansaitsevat omanlaisensa OMG-palkinnon. Hän on aikamme omalaatuinen tulkki, mystinen hahmo. Hän, joka alittaa jopa itsensä mahdollisuuksien mukaan. Hän on Black Peider *kumartaa ja niiaa*!
Kirja on hulvaton kooste bändien perustamisesta, niiden omalaatuisista soittosessioista varsin marginaaliselle yleisölle, esiintymisestä pukeutuneena mustaan trikooseen (vai olisiko se kuitenkin spandexia?), elävänä mallina olemisesta. Kaikesta, mitä yksi mies on vain voinut keksiä tehdäkseen omasta elämästään sellaisen, joista muut kehtaavat vain uneksia hiljaa lähiökolmiossaan.
Millainen on sitten oikea Petteri Tikkanen? Sitä voi vain arvailla, koska tietojen mukaan julkistamistilaisuudessakin molemmat olisivat olleet läsnä.
Kuvat kertovat tarinan toisensa jälkeen, tekijällä on tiukka ote hahmoihin ja ne ovat selkeästi tunnistettavissa, välillä vieraillaan muissakin sarjakuvissa. Osa vanhemmasta muusta materiaalista on hiukan suttuista, mutta tämä on vain orginaalien ja tuolloisen tekniikan syytä. Albumin mukana saa huutonauraa useammankin kerran. Viimeistään silloin, kun jo vanhentunut ja väsähtänyt rokkari uneksuu tekevänsä tilkkupeiton esiintymislavalle heitetyistä pikkuhousuista; kuinka ihanaa olisikaan nukkua sen alla ja muistella tuoksuista eri keikkapaikkoja.
Suositellaan absurdin huumorin, outojen bändien sekä luokattoman ja oudon hauskanpidon ystäville!