Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Olipa kerran Kiinassa kolme sisarta, yksi heistä rakasti rahaa, toinen rakasti valtaa ja kolmas rakasti maataan.”
Useimmille länsimaalaisille ’Soongin sisaret’ ei varmaankaan sano mitään, mutta Kiinassa heidän maineensa on melkeinpä tarunomainen. Sisarukset syntyivät 1800-luvun loppupuolella neuvokkaaseen Soongin dynastiaan, juuri kun keisarillinen Kiina kärsi viimeiset kuolinkouristuksensa ja siten he edustivat ensimmäistä modernia naissukupolvea, joka sai koulutuksensa ulkomailla ja muutenkin eli huomattavan vapautunutta elämää verrattuna menneisiin sukupolviin. Ennen kaikkea sisaret elivät elämänsä Kiinan poliittisen historian polttopisteessä tavalla, jota voi vain kutsua poikkeukselliseksi.
Aloitetaan sisarussarjan keskimmäisestä, Ching-lingistä. Hän meni naimisiin Sun Yat-senin kanssa, joka oli Kiinan tasavallan ensimmäinen presidentti ja kuolemansa jälkeen palvottu ”Maan isä”, jonka perintö elää vahvana vielä nykykiinassakin. Madame Sunin aurinko ei suinkaan laskenut miehensä kuoleman myötä, vaan myöhemmin hänellä oli rooli myös Mao Zedongin kommunistisessa hallinnossa mm. varapuhemiehenä.
Nuorin sisar May-ling taas meni naimisiin Chiang Kai-shekin kanssa, mikä teki hänestä Kiinan ensimmäisen naisen, ennen kommunistien nousua valtaan. Sittemmin hän oli myös Taiwanin ensimmäinen nainen, miehensä hävittyä valtakamppailun kommunisteja vastaan ja nationalistipuolue Kuomingtanin peräännyttyä Taiwaniin. Isosisko Ei-ling puolestaan toimi Chiang Kai-shekin tärkeimpänä neuvonantajana ja terävänä liikenaisena hänestä tuli myös yksi Kiinan rikkaimmista naisista.
Tarkkaavainen lukija varmasti arvaakin yllä olevasta kuvauksesta, että sisarusten väliset suhteet eivät olleet aivan yksinkertaiset. Olivathan Mao Zedong ja Chiang Kai-shek verivihollisia, jotka edustivat vastakkaisia poliittisia leirejä. Asiaa monimutkaisti se, että sekä Chiang Kai-shek, että Ching-ling kokivat vievänsä Sun Yat-senin poliittista perintöä eteenpäin, siitä huolimatta että he tulkitsivat tämän perinnön aivan vastakkaisilla tavoilla. Sisarusten välirikkoa edesautti myös se, että Chiang Kai-shek murhautti Deng Yan-dan, Ching-linin rakkaan ystävän ja Kiinan nousevan poliittisen tähden. Lukuisat salamurhat, selkäänpuukotukset ja veriset valtataistelut tulevatkin kirjan edetessä nopeasti tutuiksi.
Joissakin arvosteluissa on kritisoitu sitä, että kirja itseasiassa ei keskity sisariin niin voimakkaasti kuin voisi kuvitella, vaan tilaa kirjassa annetaan ehkä liikaakin myös heidän miehilleen. Tämä pätee erityisesti Sun Yat-seniin, joka on oikeastaan kirjan päähenkilö kirjan ensimmäisen kolmanneksen ajan. Omasta mielestäni tämä oli kuitenkin kirjailijalta ehdottomasti perusteltu päätös muutamastakin syystä.
Ensinnäkin länsimaalaisena Kiinan 1900-luvun historiaa on vaikeaa ymmärtää, jos ei tiedä, miten suuri vaikutusvalta Sun Yat-senillä oli, myös hänen kuolemansa jälkeisiin tapahtumiin. Sun Yat-sen haali häikäilemättömässä valtakamppailussaan liittolaisia kaikkialta, mistä onnistui saamaan, ja lopulta hänen liittolaisekseen suostui Neuvostoliiton bolsevikkihallitus. Siitä huolimatta Sun Yat-sen ei itse ollut mikään vakaumuksellinen bolsevikki, vaan kyse oli enemmän pakon sanelemasta yhteistyöstä. Tästä yhteistyöstä tuli hänelle kuitenkin pian vakava taakka, sillä valtatasapaino ei ollut Sun Yat-senin puolella, joka oli pian täysin riippuvainen neuvostoavusta. Yllättäen syöpään kuollut johtaja jättikin siten jälkeensä hyvin epämääräisen perinnön.
Sekä Shiang Kai-shek että leski Ching-lin kokivat jatkavansa hänen perintöään; Shiang Kai-shek irtautumalla Neuvostoliiton otteesta ja aloittamalla sodan kommunisteja vastaan ja Ching-ling taas päinvastoin edustamalla kommunisteja. Ching-lin olikin Mao Zedongille ja Kiinan Kommunistiselle puolueelle tärkeä henkilö, sillä hänen kauttaan puolue saatiin sidottua Sun Yat-senin perintöön.
Kirjan alkuosa oli mielestäni mielenkiintoista luettavaa toisestakin syystä. Olin itse jäänyt siihen käsitykseen, että Kiinassa suuresti kunnioitettu Sun Yat-sen oli poliittisella areenalla jotenkin ihan eri liigaa kuin syystäkin huonomaiset Chiang Kai-shek ja Mao, mutta tämä ei näytä pitäneen paikkaansa. Toki Sun Yat-sen ei jättänyt jälkeensä samanlaista kuolleiden vanaa kuin kaksi edellä mainittua, mutta hänestä jää kuva poliittisena opportunistina, jota ei kiinnostanut mikään muu puhdas valta. Sen eteen oli loppujen lopuksi kuka tai mikä tahansa uhrattavissa, jopa Kiinan etu. Myös Ching-lin sai maksaa henkilökohtaisella tasolla korkean hinnan avioliitostaan miehen kanssa.
Sisarten elämä ja vaikutusvalta ei siis ollut niinkään itsenäistä poliittista toimijuutta, vaan heidän vaikutusvaltansa näkyi heitä ympäröivien miesten kautta. Se, että nämä miehet olivat keitä olivat, pistää tietysti miettimään myös sisarten omaa arvomaailmaa. Sisarusten jälkimaine ei ole aina ollut erityisen hyvä, erityisesti vanhin sisar Ei-ling on ollut vihattu, koska hänen on katsottu rakentaneen omaisuutensa hyötymällä tavallisten kiinalaisten kärsimyksestä.
Jung Chan ei anna oman mielipiteensä näkyä erityisen voimakkaasti, ja hän pyrkii käsittelemään sekä siskojen puutteita että positiivisia puolia tasapuolisesti. Kirjan luettua minulle jäi siskoksista mielikuva ristiriitaisina ihmisinä, jotka olivat uskollisia ja lempeitä ystävilleen ja vilpittömästi panostivat esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Siitä huolimatta ei voi välttyä siltä mielikuvalta, että tavallisen kansan tarpeet jäivät heille hyvin kaukaisiksi. Eräs kuvaava esimerkki on kun 1990-luvun alussa jo 90-vuotias Mei-ling yritti estää Taiwanin siirtymisen demokratiaan, vain koska hän pelkäsi, että demokraattisesti valittu presidentti ei enää kustantaisi hänen kallista elämäänsä New Yorkissa. Ulkomailla kasvatetut siskot puhuivat parempaa englantia kuin kiinaa ja heidän elämäntapansa erotti heidät niin ikään tavallisesta kansasta täysin. Kenties ei vain ollut mitään yhteistä pohjaa, mistä rakentaa ymmärrystä.
Itselleni Big Sister, Little Sister, Red Sister oli kyllä todellinen nautinto. Sisarusten dramaattista elämää lukemalla tulee samalla tutustuttua oikeastaan Kiinan koko 1900-luvun historiaan ja sen tärkeimpiin tapahtumiin. Erityisesti sisällissodan tapahtumat ja siitä johtuva Kiinan ja Taiwanin vaikea suhde on edelleen yhtä ajankohtainen asia kuin aikoinaan, joten sen taustoitus kiinnosti minua eritysesti. Mielenkiintoista ja minulle aivan uutta tietoa oli myös se, miten lähellä voittoa Chiang Kai-shek oikeastaan olikaan. Hänellä oli täydet edellytykset voittaa valtataistelu kommunisteja vastaan, mutta hän teki kohtalokkaita myönnytyksiä, koska Kiinan kommunisteja tukevalla Stalinilla oli hänen poikansa panttivankina.
Mielenkiintoista ja dramaattista luettavaa kirja siis ehdottomasti on ja mikäli Kiinan historia yhtään kiinnostaa on Big Sister, Little Sister, Red Sister varma valinta yöpöydälle, suosittelen!