Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun hallitus päätti uusista sote-linjauksista, maakunnissa meni täydellinen katastrofivaihde päälle. Esimerkiksi koko Kainuu on käytännössä ajettu alas, ja suuriin kaupunkeihin, eritoten Helsinkiin, valuu valtavia määriä maaltamuuttajia. Yksi heistä on Suikkari-Moilanen, hirttoköyttä aina lähettyvillään pitävä entinen pienviljelijä. Suikkari on aikaansaava mies, joka pääsee ottamaan vastuuta Punaisen Ristin järjestämässä pakolaisleirissä, joka täyttää koko Kaivopuiston. Leirin vastuuhenkilö Meri Rantatorppa saa kiksinsä kenttätyöstä kriisinhallinnassa, ja hänelle Malesian ja Acehin jälkeen Helsingin leirin organisointi on uudenlainen haaste uralla.
Punavuorelainen partavahayrittäjä ja bloggari Waltteri T. Finné alkaa koota äärihipstereitä BrewDogin käsityöläisoluiden parista kohti radikaalimpia toimia, kun Suikkari-Moilasen kaltaiset landepaukut kansoittavat massoittain Kaivopuistoa ja muita julkisia tiloja. Äänitorvekseen Finné kaappaa kainuulaislähtöisen paikallislehden virkaheiton toimittajan Jyry Pesiön. Jyry on tottunut leiriolosuhteisiin, sillä hän viettää normaalisti koko sulan ajan telttaillen Helsingin eteläosien erämaissa. Finnén kopla alkaa käydä aidosti vaaralliseksi, ja Jyryn soluttautuminen porukkaan muuttuu kohtalokkaaksi.
Jokainen lukutaitoinen tajuaa, mistä Mikko-Pekka Heikkisen neljäs romaani Betoniporsas huumorinsa terän ammentaa. Vaikka Betoniporsas on alusta loppuun koomista kohellusta, miettii lukija asetelman naurettavuudesta huolimatta niitä tapahtumia, joita suvaitsemattomuus ja suoranainen rasismi jo nykyään tuottavat. Heikkisen satiiri on suoraan poliittista, osoittelevaa. Heikkinen lataa kritiikkinsä kärjen Waltteri T. Finnén hahmoon – ”Pormestariin” kuten hänen seuraajansa häntä kutsuvat – ja hänen retoriikkaansa. Armoa ei partaradikaaleille Heikkiseltä heru.
Betoniporsas on sujuvasti kirjoitettua vauhdikasta proosaa, jonka teon armoitettu tarinankertoja Mikko-Pekka Heikkinen hyvin taitaa. Alkuun vähän hölmöltä tuntunut asetelma alkaa toimia sitä paremmin mitä pidemmälle kirjassa mennään, ja loppuratkaisussa on jo melkoista kuumotusta mukana. Kuten Heikkisen aiemmatkin teokset, myös Betoniporsas on mainio lukuromaani, jota kelpaa kyllä suositella.
