Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Viime vuonna Leena Paasio teki vaikutuksen Harmaja luode seitsemän -nuortenkirjallaan. Kirja käsitteli äitinsä äkillisesti menettäneen nuoren miehen Eetun surua, joka taittui kirjan lopussa trilleriksi, kun äidin katoamiseen alkoi näyttää liittyvän rikollisia käänteitä. Trillerijuoni jäi pahemman kerran kesken, joten jatko-osa Bengtskär itä kahdeksan tuli tarpeeseen.
Näkökulmahenkilöä on vaihdettu kirjojen välillä. Ensimmäisessä osassa Eetun pahimpana kilpakumppanina oli röyhkeä ja raivostuttava pappa betalar -pentu Rasmus. Nyt Rasmus pääsee ääneen ja ärsyttävän kuoren alta paljastuukin paljon sävyjä. Totta kai Rasmus tulee rikkaasta perheestä, jolla on varaa maksaa purjehdusharrastukseen kaikki herkut, mutta on hänelläkin omat ongelmansa.
Yksi niistä on suhde Eetuun. Eetu ei ole pelkkä kilpakumppani. Rasmus tapaa Eetun ensimmäistä kertaa puolen vuoden tauon jälkeen, kun Eetu palaa kouluun ja purjehduksen oltuaan poissa uupumuksensa vuoksi, eikä kohtaaminen ole helppo:
Luulin valmistautuneeni hyvin Eetun kohtaamiseen. Olin ollut vielä kotona vakuuttunut siitä, että pystyisin hillitsemään tunteeni ja laittamaan treenaamisen ja purjehduksen laimenneen ihastuksen edelle. Tiesin huijanneeni itseäni samalla hetkellä, kun huomasin Eetun.
Paineita siis riittää monella suunnalla. Ristiriitoja täynnä oleva suhde Eetuun, menestynyt kilpapurjehtijaisä, joka lataa paineita niskaan purjehduksen puolella, töidensä vuoksi poissaoleva äiti… kirjan trillerijuoni lisää vielä omat panoksensa, sillä Eetun äidin katoaminen vaikuttaisi liittyvän jollain tapaan Rasmuksen perheen Nautichem-yritykseen.
Bengtskär itä kahdeksan on taas hieno nuortenkirja. Tapahtumat etenevät vauhdilla. Paasiolla on oiva tyyli jättää hyppiä tylsien asioiden yli, lukija saa itse täyttää aukot ja näin tarina kulkee nopeasti ja sujuvasti. Trillerijuoni yhdistyy jälleen kerran näppärästi kilpapurjehdukseen ja romantiikkaan.
Purjehdusteemaa ei kannata edelleenkään pelätä. Jos ei ymmärrä purjehdustermistöä, kirjaa saa välillä lukea kuin se olisi kirjoitettu vieraalla kielellä. Merelliset puitteet ovat kuitenkin mukavaa vaihtelua ja kiinnostavaa eksotiikkaa. Lajinharrastajille on tietysti ilo, kun omasta lajista kirjoitetaan näin pätevästi.
Tarina saadaan tässä toisessa osassa siististi pakettiin. Tätä kaksikkoa kelpaa kyllä suositella nuorille lukijoille yläkouluikäisistä eteenpäin.
