Lukiessani Paul Austerin Baumgartneria, romaania ikääntyvästä kirjailijasta, kävi mielessäni useampaankin kertaan, että mahtaakohan käsillä olla kirjailijamestarin tilinpäätös. Niinhän siinä kävi, että nyt kirjoittaessani tätä arviota uutisoidaan Austerin kuolemasta 77-vuotiaana. Kepeät mullat!
Sy Baumgartner on 1940-luvun lopulla syntynyt yliopistomies ja kirjoittaja, joka kirjan tapahtumien alkaessa on ollut noin vuosikymmenen leskenä. Hän on edelleen aktiivinen kirjoittaja, mutta lähimuistin kanssa alkaa olla välillä vaikeuksia. Tai ehkä hänen pysähtynyt elämäntilanteensa vaikuttaa myös hänen henkiseen vireeseensä. Joka tapauksessa vanha mies joutuu kömpelyyttään onnettomuuteen, josta ventovieras sähkömittarin lukija hänet hyvää hyvyyttään pelastaa. Pyytetön lähimmäisenrakkauden osoitus kääntää uuden lehden Baumgartnerin elämässä.
Tai jotain sen suuntaista. Juonta Baumgartnerissa ei hirveän paljon tarvita kuin vähän siteeksi, sillä pääasia on kulkea miehen muistoissa. Niitä hallitsee Anna, edesmennyt elämänmittainen rakkaus. Anna oli kääntäjä ja runoilija, jonka runoista Baumgartner oli hänen kuolemansa jälkeen toimittanut kiitetyn kokoelman. Nuori Annan runojen tutkija saa Baumgartnerin vielä kerran innostumaan ja heräämään eloon.
Paul Austerin kirjoissa on usein hämärää, missä kirjailija loppuu ja fiktio alkaa, ja niin on Baumgartnerinkin laita. Kuinka paljon Sy Baumgartnerissa on Austerin omakuvaa, vaikea sanoa, mutta ilmeisen paljon. Muistot, muistaminen ja nostalgia ovat Austerin tuotannon kulmakivia, ja nyt vanhan miehen positiosta käsin oikeastaan koko kirjassa on kyse siitä, millaisena kukin elämänsä ja muiden elämän muistaa. Paljon elänyt ja paljosta luopumaan joutunut Baumgartner on haikea, muttei kokonaan menneisyyteensä enää vajoava ikämies. Romaanissa on valoisa pohjavire: kyllä tämä vielä tästä, ehkä, joskus.
Baumgartner jäi siis viimeiseksi luvuksi yhden viime vuosikymmenten kiinnostavimman amerikkalaiskirjailijan kaunokirjallisessa tuotannossa. Onneksi hänen teoksensa kestävät lukemista uudelleenkin. Suosittelen!