Baudeliero ja Mette-rotta on monella tapaa valloittava lastenrunoteos. Se on hilpeä ja hassu, yllättävä ja eriskummallinen. Vai tiedätkö sinä, minne hukkuneet pipot tapaavat paeta, mitä tapahtuu, kun villakoira rakastuu atk-hiireen tai kuka onkaan Pitkäsen Pekka, ”joka kutistuu, monistuu, kasvaa kuin rekka”?
Runojen teemat ovat arkisia, lapsen silmin nähtyjä kohtauksia tavallisesta elämästä hupaisilla nyansseilla varustettuna. Tietysti uskomattomuuksiakin mahtuu mukaan, kuten jalallasi iltateetään siemaileva Mette-rotta tai kapinoiva jääkaappi. Minun ehdottomat suosikkini ovat kuitenkin Silja-tädin kyllästyneet kengät sekä kiukkuinen kaalimato.
Kaalimato etanalle ärähti:
se kun viikoksi kaalipenkkiin jämähti.
Sitten huusi: ”Lasken nyt viiteen,
korjaat niljaiset sarvesi hiiteen!
Silmä jos välttää, heti ilmestyy tupa.
Kaikki on limassa – näytä rakennuslupa!”
Mitä itse lyriikkaan tulee, se on pitkälti perinteistä riimirunoutta joskin sanojen seasta löytyy silloin tällöin piristävä yllätys. Itse en oikeastaan suuremmin riimittelystä perusta, mutta nämä hupaisat tarinat kuulostavat mukavilta näinkin – siis loppusoinnuista viis. Suomentaja, runoilija Henriikka Tavi, on onnistunut tehtävässään mainiosti.
Myös Karoliina Pertamon kuvitus on mainitsemisen arvoinen, värikylläisyydessään varmasti lapsen silmää miellyttävä, joskin toiset sivuista lähinnä ärsyttävät omaa silmääni.
Hassun hauska runokirja, jonka avulla pientä lasta voi tutustuttaa omaan kehoonsa ja muihin elämän ihmeellisyyksiin. Suosittelen!