Minun historiani Batman-sarjakuvan parissa on varsin kaksijakoinen. Minulla ei ole ollut innostusta seurata sarjakuvaa säännöllisesti, mutta aika ajoin tykkään tarttua irtonaisiin albumeihin. Näiltä minä kuitenkin odotan varsin suuria, sillä aina vertaan niitä kahteen mahtavaan Batman-albumiin: Alan Mooren Tappavaan pilaan ja Frank Millerin Yön ritarin paluuseen. Sitten useimmiten petyn albumeihin.
Scott Snyder ei itsekkään ole kuitenkaan ihan untuvikko niin sarjakuvien kuin erityisesti Batmanin käsittelyssä. Hän nimittäin on saanut Eisner-palkinnon American vampire -sarjastaan ja kolme Stan Lee -palkintoa juuri Detective Comicsin käsittelystä.
Greg Capullo on kuvittajana tuttu muun muassa Spawnin kuvittajana. Hänen kuvituksensa on hyvin synkkää, valtaosa taustoista on täysin mustia. Se toimii varsin hyvin tarinan sävyn kanssa. Piirrosjälki myös on varsin näyttävää.
Kuolema kulkee perheessä heittää Jokerin jälleen Batmanin kimppuun. Tällä kertaa Jokeri kuitenkin yrittää hyödyntää Batmanin heikkoutta, tämän läheisiä. Jokeria on tulkittu monella eri tavalla, aina komediallisesta täysin häiriintyneeseen sarjamurhaajaan. Tällä kertaa tulkinta on hyvin vahvasti häiriintyneen sarjamurhaajan puolella. Sarjakuva muutenkin on varsin rujolla tolalla: Jokeri palaa Gothamiin osaksi hakeakseen irtileikatun kasvonsa takaisin itselleen.
Vaikka sarjakuvassa on hyvin suuri joukko hahmoja, kuten eri Robineita ja superroistoja, jäävät näistä käytännössä lähes kaikki osaksi taustaa. Ainoastaan poliisipäällikkö Gordon esiintyy vähänkään enemmän. Loppujen lopuksi sarjakuva on niin Batmanin kuin Jokerin valtapeliä ja ajatuksiin tutustumista.
Kaiken kaikkiaan Kuolema kulkee perheessä on varsin hyvä Batman-albumi aikuiselle lukijalle. Se täyttää valtaosan odotuksista, joita itse asetin albumille.