Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jean-Michel Basquiat on minulle täysin uusi tuttavuus. Takakansi kuitenkin tituleeraa häntä 1980-luvun Picassona, joten häneen lienee syytä tutustua. Tuskin ehdimme käsipäivää sanoa, kun kirja jo johdattaa minut New Yorkin villiin, kokaiininhuuruiseen maailmaan. Mitä tahansa olisi odottavissa, maailmantähden malliin.
Jean-Michelin elämä on lyhyt ja raju. Kirjan kannesta katsoo palavakatseinen nuori mies, jolle isän haitilaiset ja äidin puertoricolaiset sukujuuret antavat ainakin suomalaisen silmissä sympaattista eksotiikkaa. Hän on lahjakas lapsi ja hänen äitinsä Matilde vie häntä Manhattanille taidenäyttelyihin jo pikkupoikana. Jean-Michel tosin muuttaa pois kotoa jo murrosiässä, mutta mielenterveysongelmista kärsivä äiti pysyy hänelle aina tärkeänä.
Kuten kirjan nimikin kertoo, Jean-Michelin rinnalle nousee toiseksi päähenkilöksi nainen – Suzanne Mallouk. Heidän tarinansa onkin kerrottu Suzannen näkökulmasta. He tapaavat savuisessa baarissa, jossa Suzanne työskentelee baarimikkona. Muutamaa viikkoa myöhemmin Jean-Michel muuttaa Suzannen luo. ”Hänellä on mukanaan vain rikkinäinen radio ja peltipurkillinen väriliituja. Lapsen tavaroita.”
He luovat rakkaustarinaa, josta on tavanomaisuus ja rauhalliset koti-illat kaukana. Katujen graffititaiteilijana aloittanut Jean-Michel siirtyy maalaamaan kankaalle. Blondien Deborah Harry ostaa Jean-Michelin ensimmäisen maalauksen kahdella sadalla dollarilla. He illastavat hienoissa ravintoloissa ja ajelevat limusiinilla. Huumeet nostattavat fiilistä. Elämä on villi sekoitus luksuselämää ja kokaiiniostoksia kadulla. Lopulta elämää eri suunnilla – silti Suzanne saa Rene Ricardilta lempinimen ”Basquiatin leski” vuosia ennen Jean-Michelin kuolemaa.
Muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa Jean-Michel soittaa Suzannen ovisummeria. He eivät enää tapaa kasvoista kasvoihin, mutta Suzanne ymmärtää teon jäähyväisiksi. Jean-Michel kuolee huumeiden yliannostukseen elokuussa 1988. Lyhyt, kiihkeä ja tuottelias ajanjakso nostaa Basquiatin suureksi taiteilijapersoonaksi.
Jennifer Clementin kirja on nautinnollisen runollista luettavaa, intiimiä erikoisen parisuhteen kuvausta. Kirja sai minut hakemaan lisätietoa Basquiatin taiteesta ja palautti mieleen 1980-luvun hip hop -tunnelmia. Kiinnostu kurkistamaan hieman erilaisiin seurapiireihin, olihan siellä Madonna, Andy Warhol ja moni muu.
