Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sveitsiläinen Joël Dicker oli huikea hitti pari vuotta sitten Totuus Harry Quebertin tapauksesta -esikoisromaanillaan. Siinä esikoiskirjailija Marcus Goldman tuskaili tyhjän paperin kammon kanssa kirjoitettuaan todella menestyneen esikoisteoksen. Dickerillä vastaavaa ongelmaa ei tainnut olla, vaikka paineita toisen kirjan suhteen varmasti oli, sen verran reipasta on Harry Quebertin menestys ollut.
Baltimoren sukuhaaran tragedia täyttää varmasti kaikki odotukset. Se on jopa edeltäjäänsä parempi. Tarina etenee kepeästi ja sulavasti, vaikka sen käänteet, se kirjan nimen tragedia, ovat kovin synkkiä. Dickerillä on taito kirjoittaa vaivatonta ja kevyttä tekstiä.
Kertoja Marcus Goldman on myös Harry Quebertin päähenkilö, mutta sen kummemmin kirjat eivät toisiinsa liity. Marcus on Montclairen sukuhaaraa, sitä vähän vaatimattomampaa. Baltimoren Goldmaneilla, Marcusin sedän perheellä, kaikki on suurempaa ja hienompaa – kunnes tapahtuu tragedia, joka tuhoaa Baltimoren sukuhaaran loiston.
Baltimoren sukuhaaran tragedia kertoo perheestä, kateudesta, serkusten välisestä ystävyydestä – tässä on paljon inhimillistä. Tragedia aukeaa kirjan edetessä. Lukija ei tiedä alkuun mitään. Kertoja Marcus tietää osan tapahtumista, mutta osasta hänelläkin on värittynyt käsitys ja näitä käsityksiä auotaan kirjan lopussa. Asiat paljastuvat monimutkaisemmiksi kuin Marcus osasi kuvitellakaan.
Kirja on sikälikin haastava, että se liikkuu useilla aikatasoilla, kun vuosien aikana tapahtunutta tragediaa ja sen eri käänteitä lähestytään eri suunnista. Dicker saa pidettyä paketin kasassa niin, että lukiessani pysyin riittävän hyvin kärryillä siitä, missä mennään nyt ja miten eri tapahtumat aikajanoille asettuvat.
Kepeästi soljuvaa, kiinnostavaa luettavaa kaipaavalle Baltimoren sukuhaaran tragedia on mainio valinta.
