Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Baltasar menettää sodassa vasemman kätensä, ja Blimundan äiti karkotetaan noituuden vuoksi Angolaan. He tapaavat sattumalta Lissabonin kadulla, ja Blimunda kysyy Baltasarin nimeä. Alkaa kaunis ja epäsovinnainen rakkaustarina kahden omalaatuisen ihmisen kesken, ja tämä rakkaus kestää maailman loppuun asti. He tutustuvat isä Bartolomeu Lourençoon, joka kuninkaan suojeluksessa pyrkii rakentamaan lentävää konetta, jota lennättämään tarvitaan ihmisten tahtoja.
Samoihin aikoihin nuori kuningas dom João V antaa fransiskaanimunkeille lupauksen, että jos hänelle vain syntyisi lapsi, rakennuttaisi hän maailman mahtavimman luostarin Mafran kylään pääkaupungin liepeille. Näin käykin, ja alkujaankin suuruudenhullu projekti kasvaa mittasuhteiltaan täysin käsittämättömäksi. Kymmeniä tuhansia miestyövuosia kuluu, eikä luostari tunnu nousevan. Mafrasta kotoisin oleva Baltasarkin liittyy luostarin työväen joukkoon rakennustyömaan jatkuvasti kasvaessa. Prinsessakin, jonka kunniaksi luostari aloitettiin, ehditään jo naittaa naapurimaahan.
Portugalilaisnobelisti José Saramagon vuolaasti rönsyilevä historiallinen romaani vie lukijansa matkalle aikaan, jolloin kuninkaan tahto oli seuraava Jumalan tahdosta. Kun majesteetillinen tahto palvelee näinkin jumalisia tarkoitusperiä, ei sitä voi lainkaan kyseenalaistaa. Saramagon kynä viipyilee majesteetillisissa ja maailmallisissa asioissa hengen asioiden ohella, ja paikoin purevaksi satiiriksikin äityvä ajankuva on herkullista luettavaa. Irstaiden ihmisten keskellä Baltasarin ja Blimundan täydellinen rakkaus olosuhteista huolimatta lämmittää mieltä.
Saramagon tyylillä on ystävänsä ja vihamiehensä. Baltasar ja Blimunda on Saramagolle tyypillisesti pullollaan pitkiä lukuja, sivutolkulla kestäviä virkkeitä, täysin yhteen pötköön kirjoitettuja vuoropuheluita ja melkoisen kokonaisvaltaista kielellistä koheltamista. Saramago pääsee mekastamaan mielin määrin juhlakulkueissa, pyhimysluetteloissa, hullujen ihmisten ja heidän vielä uskomattomampien tapojensa kuvauksissa, ja toisaalta myös ihan tavallisessa yksinkertaisen elämän kuvauksessa.
Vaikka suurimmalta osin Saramago ei juurikaan kappalejaoista tai edes virkerajoista perusta, on Baltasar ja Blimunda tietystä raskassoutuisuudestaan huolimatta tulvillaan pieniä aforistisia oivalluksia, joihin tiivistyy jotain hyvin olennaista elämästä ja ihmisestä.
