Balettomaani kun olen, tämä nuortenkirja piti saada luettavaksi, kun näin ilmestymisestä tiedon Myllylahden esitteestä, olkoonkin että nuortenkirjan lukijaksi olen vähän yli-ikäinen. Mutta takakansi antoi ymmärtää, että kirja ”on suunnattu ensisijaisesti varhaisnuorille, mutta kiehtoo myös vanhempia lajin ystäviä.” Lukemaan siis. Ja kyllä tätä mukava ja helppo olikin lukea, kirja kiehtoi melkein yhdenistuman kokemukseksi asti.
Alina on 12-vuotias balettikoululainen, jolle tulee lukukauden alussa uusi tiukka opettaja. Myös tanssiryhmän tovereissa tapahtuu muutoksia, ennen kaikkea mukaan saapuu se niin harvinainen poikatanssija Jasper, jo oopperan balettikoulua käynyt. Ryhmän on tarkoituksena joulunaikaan esittää Lumikuningatar-produktio, mutta kuka pääsee päärooliin Jasperin kanssa?
Juoni on siis kohtalaisen yksinkertainen, mutta hyvin taitavasti Huusko – itsekin muuten klassisen baletin opettaja – sitä kuljettaa. Alinan luonne, samoin kuin joidenkin tanssijakavereiden, tulee mukavasti esille. Heistä pääosassa on paras ystävä Venla, jonka musiikillinen lahjakkuus onkin vienyt soittotunneille baletin sijaan. Kovin suuria ongelmia ei kenelläkään tunnu olevan, vain uusi tyttö Ronja eriparin säärystimineen niitä lievästi edustaa. Mutta koska lukemiseni on koostunut viime aikoina lähinnä verisistä dekkareista, on virkistävää lukea välillä tällaista puhdasmielisempää. Ja kyllä toden teolla suoritettu balettiharrastus tuntuu vaativankin elämää, johon kovin suuret ongelmapesäkkeet eivät sovi, kun harjoituksia on jatkuvasti kolme kertaa viikossa.
Tätä kirjaa oli vapauttavaa lukea myös siksi, ettei tarvinnut pelätä faktojen pieleen menemistä; ehkä muutamia ihan pieniä kielioppivirheitä olisin korjaillut, mutta eivät nekään silmille hyppineet.
Oikein viehättävä kirja, raikasta ja mielenkiintoista luettavaa. Takakannessa luvattiin, että tämä on sarjan aloitus, ja jään innolla odottamaan jatkoa.