Olen huono feministi. Mutta mieluummin huono feministi kuin ei ollenkaan feministi.
Siinä tiivistettynä Bad Feministin sanoma. Roxane Gayn esseekokoelma käsittelee toki muutakin, mutta tuohon se tiivistyy: kuten monessa muussakin ismissä, myös feminismissä on hyvin vaikeaa olla täydellinen. Huonokin on kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Gay käsittelee esseissään sukupuolta ja seksuaalisuutta feministisestä näkökulmasta. Rotu on toinen vahva näkökulma: Yhdysvalloissa feminismikin näyttäytyy erilaisena valkoiselle ja ei-valkoiselle naiselle.
Monet esseistä kumpuavat populaarikulttuurista. Tarkkailun kohteina ovat muun muassa Girls, Orange Is the New Black, Piiat, Django Unchained, Nälkäpeli ja moni muu viihteen ilmentymä – ja monissa näistä on vähän ongelmallisia piirteitä sukupuolten ja rotujen tasa-arvoisuuden näkökulmasta.
Kirjan painopiste on Yhdysvalloissa, vaikka suomentajat ovatkin jättäneet osan alkuperäisen teoksen yhdysvaltalaisimmista esseistä pois tästä suomennoksesta. Aihepiirit ovat kuitenkin kiinnostavia, joten suuresti ei haittaa, vaikka joku käsiteltävä teos olisikin vieraampi.
Bad Feminist on sujuvaa tekstiä ja hyvin helppolukuista, vaikka ei olisi feminismin teorioihin perehtynyt. Sellaisena se saattaa jättää syvällisiä analyysejä kaipaavan vähän kylmäksi, mutta toisaalta onnistuu varmasti pöyhimään ajatuksia ja herättämään pohdintoja naisten ja ei-valkoisten asemasta maailmassa.