Onpahan eläjiä yhden kylän verran! Ei mikään unelmien kylä. On narkomaania, juoppoa, uhkailijaa, huorahtavaa naista, tubettajaa, kiristäjää, kaupittelijaa, kirjailijaa ja mitä noita kaikkia onkaan. On myös baarinpitäjä Hanne, jolla ei mene hyvin Pasinsa kanssa eikä varsin hyvin tyttäriensäkään kanssa. Ja totta helkatissa sitten myös se kierrätetty, vähän muita ylempi ja korkeampi Baarijakkara täytyy yhtenä pääpersoonana lisätä joukkoon tummaan.
Antti Heikkinen, tuo Pihkatapin ja monen oivan elämäkerran tekijä, on luonut kyläsopan, jossa ihmismausteita riittää. Ruotsalaisperäinen Baarijakkara pääsee kihupaikalta todistamaan vähemmän auvoista kyläelämää.
Eikä tässä mitään historiallista aikaa eletä, kun Antti Holmakin nimetään visailuttamassa vähätietäviä; on siellä ”Temptation-Kuronenkin”. Niin ja jo mainittu tubettaja, Vesijärvi, kieroilemassa kanavallaan ja kylänraitilla. Nykymenossa ollaan, tosin muuan raiskaustapaus kymmenien vuosien takaa, Lampaansyöjät-filmin ajoilta, pulpahtaa painavana tapahtumana jopa kirjan keskiöön. Selvittelyyn tarvitaan voimaotteita.
Muuten kaiken kaikkiaan elo on arkipäiväistä, semmoista kuin eläminen on kylä- ja perhepiirissä: ylös-alasmenemistä, enempi kuitenkin alaspäin kallellaan, kallella kypärin ajanviettoa.
Heikkisellä on taito puhaltaa henkeä luomiinsa henkilöihin, niin että jokainen tyyppi erottuu porukasta omaksi persoonakseen joukonjatkoksi jäämättä. Vaan turhan kirreetä tuntuu kaikkien elämä olevan, semmoista sitkuilua, jossa huumorinhenkikin vilahtelee enempi tragiikan kuin komiikan puolelta.
Varmaan moni lukija löytää samaistumispintaa, minä vähän syrjäkarein touhua katselin. Tosin Antin kielenkäytöstä nauttien, alta kumajavan savolaisen intonaation.