1980-luvun alkupuolella M.A. Nummisen päässä alkoi muhia ajatus keskiolutbaariaiheisen kirjan kirjoittamisesta. Hän oli jo pitkään ja hartaasti harrastanut alkoholikulttuuria, kunnes viimein alkuvuodesta 1986 oli aika toteuttaa aie. Baarien mies on raportti vierailusta yhteensä 132 keskiolutbaariin ympäri Suomea Kotkasta Ivaloon, Ahvenanmaalta Lieksaan.
Nummisen lyhyissä päiväkirjamerkinnän tyylisissä baariraporteissa kukkii aito rakkaus keskiolutkulttuuriin. Ei pidä ymmärtää väärin – ei tässä juopottelemassa olla, ainakaan useimmiten; toki joskus ilta venähtää pitkäksikin. Numminen kiinnittää huomionsa baarin interiööriin, asiakkaisiin, valikoimaan ja henkilökuntaan. Hän menee baariin viihtymään, kuten muutkin baarien miehet. Ja tuttujahan Nummisella tietenkin on ympäri maata, joten heidänkin opastuksellaan Numminen pääsee tutustumaan kunkin paikkakunnan erityispiirteisiin. Ja havaintoja hän tekee pistämättömällä tyylillään, huumoria unohtamatta.
Kaikesta päätellen muut asiakkaat kuin Numminen olivat Majuessa odottamassa saunan lämpiämistä. Kaksi miestä, toinen lyhyt, toinen pitkä, olivat kunnon suomalaisia ja peseytyivät vain kerran viikossa. Lyhemmän housut olisivat kaivanneet pesua jo pari kuukautta sitten, pitkän tukka menisi kyllä vielä toisenkin viikon.
Baarien miehen 30-vuotisjuhlapainos on hieno kulttuuriteko, jonka avulla divareista ja kirjastoista pöllitty kulttiklassikko saadaan jälleen kaiken kansan ulottuville. Paitsi käytännössä jo hävinneestä keskikaljabaarikulttuurista, kirja kertoo myös 1980-luvun mielenmaisemasta ja ajasta. Upea kirja, ei voi muuta sanoa!