Aviotärähdys on kirja, jossa Jussin ja Riikan liitto ei ole ihan enää hyvissä kantimissa. Keski-ikäinen pariskunta, josta heti huomaa, että kemiat ovat aikaa sitten menneet. Heti alkaa miettiä, miksi he edes ovat yhdessä.
Jussi työskentelee kaatopaikalla, missä tuntuu viihtyvän paremmin kuin kotona. Tykästyin Jussiin, jolla oli sydäntä vaikka kuinka monelle. Hän huolehti kummitytöstään Veerasta viettämällä aikaa hänen kanssaan. Veera on Riikan siskon, Hannan tyttö.
Kaatopaikka vaikuttaa melkoisen mielenkiintoiselta paikalta, jossa työskentelee mm. Kuntoutuja, joka on siis kuntoutuja. Tarkkanäköinen luudan varressa viihtyvä mies, joka panee mm. merkille sen, että yksi sohva on kadonnut! Lisäksi siellä on Jenna, värikäs persoona ja melko räävitön suustaan.
Jussilla alkaa olla kaikenmoista pientä puuhaa, kun saa tietää että Veeran äiti, Hanna, on vakavasti sairas, sohva on Jussilla ja se vasta mukava sohva on, Riikan kanssa menee edelleen miten sattuu, vaikka Riikka työskenteleekin vapaaehtoistyössä lasten parissa. Riikka tuntuu viihtyvän työssään ja antautuu sille enemmän kuin koskaan millekkään muulle. On siis selvää sekin, ettei Riikka tule toimeen sisarensa Hannan kanssa.
Jollei jännitteitä ole jo kasattukin, niin sitten kaatopaikalta löytyy ruumis! Ei sitten ihan mikä tahansa tavallinen ruumis vaan muumioitunut sellainen. Noniin, piti oikein tarkistaa, että luenko dekkaria ja onko kyseessä murhadraama. Ei ole, eikä siinä kaikki, sillä lisää löytyy, mutta mitä!?
Roope Lipasti on armoton tarinan iskijä ja heittää sekaan kevyttä ”jerryä” niin että lukukokemus on taattu. Viihdyin tämän kirjan parissa kuin se olisi ollut ystäväni. Hienoja tyyppejä ja hassuja tapahtumia.
Lämmin suositus kelle tahansa!