Aluksi Manuel Rodrigo de Guzmán González katoaa: ”Sitten se hengittää jälleen ulospäin, ja kaikki mikä oli paikaltaan palaa paikalleen, kaikki mikä järkkyi kellahtaa oikeaan asentoon, asettuu, hiljenee. Ja sitten Manuel Rodrigo de Guzmán González katoaa. Huiskis.” Vähän ajan päästä Manuelin asunto räjähtää ja sen jälkeen asiasta tietävät kaikki, uutinen leviää kulovalkean lailla. Seuraa mielettömät bileet Manuelin muistolle.
Manuelin rakastaja Wendell Apogee lähtee etsimään Manuelia New Yorkista, maan päältä ja lopulta maanalaisesta Pimeälästä. Eikä lukijaparka tiedäkään, mihin kaikkeen Wendell joutuu nenänsä pistämään matkallaan – puhumattakaan siitä, että ennen kuin loppuun päästään, koko New Yorkin olemassaolo on uhattuna!
Brian Francis Slatteryn räjähdysherkkä kielenkäyttö on rytmiä ja rokkia, psykedeelistä groovea ja hämmästyttäviä välähdyksiä menneestä ja tulevasta. Kirja pursuaa lennokkaita ideoita ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Ohimenevät sivuhenkilötkin on taiottu kiinnostaviksi pienillä leikkauksilla menneeseen ja tulevaan.
Avaruusbluesin juoni on kummallinen — mukana on kultteja, avaruusolioita, kukkotappeluita ja niin edelleen — mutta se varsinainen syy, miksi tämä kirja kannattaa lukea on Slatteryn vauhdikas kirjoitustyyli. Alkuperäistä en ole lukenut, mutta uskallan sanoa J. Pekka Mäkelän tehneen hyvää työtä. Tätä kirjaa on ilo lukea, vaikka jutut välillä menevätkin aika hämäriksi. Suosittelen, dynaamista tavaraa!