Rauniotaloissa on jotain kiehtovaa, konkreettinen historian läsnäolo ja menneisyyden haamut saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan. Eipä siis ihme, että urbaanista tutkimusmatkailusta ja Urbex-valokuvaamisesta on tullut niinkin suosittu harrastus.
Johanna Vehkoo ei kuitenkaan tyydy tutkimaan kirjassaan pelkästään autiotaloja, vaan kokonaisia jälkiteollisia yhteisöjä ja kaupunkeja. Kun länsimainen yhteiskunta siirtyy yhä enenevissä määrin pois perinteisestä teollisuudesta, jäljelle jää raunioita ja unohdettuja yhteisöjä, joille asukkaat yrittävät kuitenkin löytää uusia merkityksiä.
Kaikista kuuluisin jälkiteollinen kaupunki on tietysti Detroit, kaupunki joka nousi ja romahti autoteollisuuden myötä. Niin surullinen kuin kaupungin tarina onkin, on se toisaalta myös kertomus toivosta. Kaupungin asukkaista löytyy kokeilunhalua ja optimismia, urbaanin viljelyn ja yhteisöllisten projektien kautta kaupungille yritetään luoda uutta identiteettiä.
Kaikki paikat eivät ole yhtä onnekkaita. Pyramiden, hiilikaivoskaupunki Huippuvuorilla ja japanilainen Hashima, kaivoskaupunki sekin, ovat jääneet pelkiksi menneisyyden raunoiksi. Otanmäki Kainuussa yrittää epätoivoisesti välttää saman kohtalon, kotiseuturakkautta ei näköjään aina pyyhkäistä alta yhtä helposti kuin työpaikkaa.
Kuplatalous voi osaltaan hyvin nopeasti luoda menestyvän yhteisön, joka seuraavassa hetkessä onkin jo poissa. Kaliforniassa sijaitseva Bodie, Yhdysvaltain kuuluisin rauniokaupunki ja villin lännen ja kultakuumeen monumentti, on juuri tällainen paikka. Piilaakson arvellaan jonain päivänä seuraavan perässä, suurten lupausten teknologiakuplan puhjetessa.
Autiopaikoilla : Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu reportaasi, joka pistää miettimään niin menneisyyttä, mutta myös tulevaisuuden yhteisöjä. Kirja sisältää myös kuvaliitteen, jossa on Kimmo Hokkasen ja Susanna Frohmanin mainioita valokuvia kirjassa mainituista paikoista. Hieno kirja, suosittelen!