Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Keväällä isä sai siivet päättyi siihen, kun lapset pääsivät vapauteen Austraasiaan. Tämän kirjan aluksi lapset saavat siipensä, oppivat lentämään ja kohtaavat perheensä Austraasian onnelassa.
Paratiisilla on kääntöpuolensa. Kenelläkään ei ole varjoa ja ajan mittaan ihmisten luonteet pehmenevät – heistä tulee konfliktinhaluttomia ja särmättömiä. Austraasian pehmeä ilma hioo ihmisistä turhat kulmat pois.
Joku voisi pitää tätä hyvänä, mutta lapsista etenkin Laura, joka koki kovia Raakel Vastapöksyn tabernaakkelissa edellisessä kirjassa, vastustaa ajatusta ihmisten pakottamisesta tiettyyn muottiin. Niinpä lapset tarttuvat tilaisuuteen, kun saavat kuulla tarinoita varjojen mahdollisesta olinpaikasta. On pelastusretken aika!
Austraasian viimeiset lapset on rakenteeltaan hyvin perinteinen fantasiaseikkailu. Tomi Kontion runollinen kieli ja omintakeiset kielikuvat tuovat kirjaan epätavallisempaa makua, mutta perinteisten hyvän ja pahan ja suurten seikkailujen parissa liikutaan. Mikäpä siinä, ja loppuratkaisu on toimiva. Trilogian keskimmäiset osat ovat harvoin niitä parhaita, eikä niin ole tässäkään tapauksessa. Alkuun ajattelin jättää sarjan lukemisen tähän, mutta loppua kohden kirja alkoi vetää paremmin, joten kolmas osa Maan veli täytynee sittenkin lukea.
