Jos mielit matkalle menneisyyteen saattaa Austerlitz olla kirja sinua varten. Jos haluat pitää hatustasi kiinni, toisin sanoen vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jätä se väliin. Tiedossa on unelias, erään ihmiselämän tärkeimpiä kysymyksiä käsitteleväksi teokseksi tavattoman hillitty ja rauhallinen kuvaus yhdestä keskieurooppalaisesta kohtalosta.
Tarinan keskiössä on Jacques Austerlitz, sen alkaessa nuorukaiseksi ja päättyessä vanhahkoksi mieheksi elänyt juutalainen, josta II maailmansota on tehnyt orvon. Kertojasta emme tiedä mitään. Hänellä on tässä tarinassa ainoastaan kirjurin rooli. Hän kiinnostuu Austerlitzista, yhdestä Antwerpenin aseman odotussalissa vuonna 1967 istuvasta matkustavaisesta, joka ”ainoana ei vain tuijottanut eteensä omissa oloissaan vaan teki täyttä päätä luonnoksia ja piirroksia”. Tästä alkaa miesten epätavallinen ystävyys – jota oikeastaan ei pitäisi kutsua ystävyydeksi vaan pikemminkin eräänlaiseksi keskustelukerhoksi – joka perustuen sattumanvaraisiin yhteentörmäyksiin säilyy muuttumattomana lähes kolmen seuraavan vuosikymmenen ajan.
Miehet puhuvat ensisijaisesti eurooppalaisesta rakennushistoriasta ja sen synnyttämistä arkkitehtuurisista erikoisuuksista mutta pikku hiljaa kertoja pääsee sukeltamaan yhä syvemmälle myös Austerlitzin omaan menneisyyteen tämän kerätessä materiaalia oman kadotetun identiteettinsä löytämiseksi. Se mitä tuo aarteenetsijä lopulta löytää, ei ole järin paljon. Hän on edelleen muukalainen omassa elämässään, juureton ja koditon.
Kirja on omalla tavallaan hyvin koskettava ja intensiivinen. Henkilökohtaisen historiani sen jokaista piirtoa myöten tuntevana ihmisenä tuntuu ajatus omasta alkuperästään totaalisen tietämättömänä järisyttävän järkyttävältä, jotenkin pelottavalta ja kohtuuttomalta. Lopulta kuitenkin itseäni pitkälti kiinnostamaton erikoisarkkitehtuuri, kirjallista kuvausta elävöittävistä mustavalkokuvista huolimatta, vei mielestäni liiaksi huomiota Austerlitzin omalta erityislaatuisuudelta ja näin ollen joudun luonnehtimaan teosta osittain pitkästyttäväksi, paikoitellen jopa unettavaksi lukukokemukseksi.
Alkuun palatakseni, mikäli mielit tutkimusmatkalle menneeseen Eurooppaan, kävelyretkelle sen uljaiden rakennusten siimekseen, eikä tiivistahtinen tapahtuminen ole sinulle ensisijaisen tärkeä elementti, vaan sen sijaan janoat todellista tietoa, on Austerlitz kirja sinua varten. Sitten suosittelen.