Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Juna täyteenahdettuna juutalaisista, määränpää tuntematon. Tämä on Lale Sokolovin tarinan aloituspiste ja vielä tässä vaiheessa miehellä on toivoa, että kenties tilanne ei ole niin paha kuin miltä se näyttää. Toiveet murenevat kuitenkin nopeaan tahtiin, kun junan päätepisteeksi paljastuu Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiri.
Yhdessä suhteessa Lalella on kuitenkin onnea matkassa, sillä hän saa tehtäväkseen tatuoida numerot toisten vankien käsivarsiin. Työ vankileirin tatuoijana tuo jonkinlaista suojaa ja aseman, jonka avulla Lale pystyy auttamaan leirin muita vankeja, erityisesti uutta vankia Gita Furmania johon Lale rakastuu ensi silmäyksellä. Silmukka alkaa kuitenkin nopeasti kiristyä ja kummankin selviytyminen leiriltä alkaa vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä.
Auschwitzin tatuoija on tositarinaan perustuva romaani, joka on niittänyt maailmalla mainetta. Nopeasti ja sujuvasti etenevä tarina on sekä jännittävä että koskettava ja kirjaa ei millään malttaisi jättää kesken. Hienoa, että näinkin rankasta aiheesta voi tehdä kirjan, jonka päällimmäisin tunne on toivo, ja rakkaus todellakin voittaa kaiken. Loisto kirja siis ja suositukset päälle? Noh, ei aivan.
Minulla oli totta puhuen aikamoisia vaikeuksia tämän arvostelun kirjoittamisessa ja mietin jopa pitäisikö jättää kirja arvostelematta kokonaan. Auschwitzin tatuoija on kyllä nimittäin erittäin vetävä ja mukaansatempaava tarina, mutta sen ristiriita romaanina ja tositarinana on häiritsevä. Esimerkiksi Auschwitz Memorial Research Centre on kritisoinut kirjaa epäautenttiseksi, monet yksityiskohdat kirjassa eivät vain voi pitää paikkansa. Tässähän nyt ei sinällään välttämättä ole mitään pahaa, sillä kyseessä on romaani. Kirjan tosipohjaisuutta rummutetaan kuitenkin niin paljon, että kirjaa on houkutus lukea täysin faktapohjaisena. Lukija ei voi kuitenkaan mitenkään tietää, missä tositarina loppuu ja fiktio alkaa, mikä on mielestäni tällaisen aiheen parissa hieman ongelmallista.
Ristiriitaista kyllä, välillä tuntuu toisaalta siltä, että kuvitteellista sisältöä on sittenkin kirjassa liian vähän. Gitan ja Lalen välinen rakkaustarina on kirjan ydin, heidän selviytymisensä ja intohimonsa mahdottoman edessä. Gita ei kuitenkaan oikein missään vaiheessa kehity kunnolliseksi hahmoksi, vaan jää omituisen etäiseksi. Luulen tämän johtuneen siitä, että Gita oli jo kuollut siinä vaiheessa kun Heather Morris alkoi työstämään kirjaa, eikä tämä siten koskaan tavannut häntä. Gita nähdään kirjassa siten Lalen silmin viehättävänä ja herkkänä naisena, mutta kuvailut jäävät jotenkin pintapuolisiksi ja persoonan syvin olemus jää lukijan ulottumattomiin.
Oma syynsä tähän on myös Morrisin kirjoitustyylissä, joka ei ole kovinkaan kuvailevaa, vaan pikemminkin eleetöntä ja dialogiin nojaavaa. Heather Morris on ammatiltaan käsikirjoittaja ja Auschwitzin tatuoija oli alunperin nimenomaan elokuvakäsikirjoitus, josta Morris muokkasi sittemmin romaanin. Tämä näkyy mielestäni kirjassa edelleen varsin selvästi.
Auschwitzin tatuoija jätti siis varsin ristiriitaiset fiilikset. Kirjan ahmi päivässä ja en ihmettele sen maailmanmenestystä, se on hyvin toimiva yhdistelmä rakkaustarinaa ja karmeinta mahdollista kauhunäytelmää. Toisaalta en voi välttyä siltä ajatukselta, että olisin sittenkin lukenut tämän tarinan mielummin tosiasiat hallussa, vaikka sitten lopputulos olisikin ollut ”tylsempi”. Nyt kirjaa voi ehdottomasti suositella jännittävänä kevytkirjallisuutena, mutta epävarmuudet kirjan faktoissa aiheuttavat sen, että tositarinoista kiinnostuneiden kannattaa lukea tämä kirja vain varauksella.