Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Auschwitz-Birkenau on helvetti maan päällä, mutta siellä toivoa todella tarvitaankin, oli se kuinka vähäistä tahansa. Yhdessä parakissa on perheleiri, jossa lapset saavat olla vanhempiensa kanssa ja käydä koulua. Dita on 14-vuotias joutuessaan Auschwitziin ja hän saa tärkeän mutta hengenvaarallisen tehtävän. Ditasta tulee Auschwitzin kirjastonhoitaja, jonka tehtävänä on suojella kirjaston kahdeksaa kirjaa.
Toisesta maailmansodasta, holokaustista ja etenkin Auschwitzistä kirjoja riittää. Parin vuoden sisällä on julkaistu useita etenkin Auschwitziin sijoittuvia kaunokirjallisia teoksia, joiden tapahtumat ovat todellisuuspohjaisia. En ole aivan varma mitä mieltä tästä buumista olen. Joihinkin kirjoihin on ympätty kaikki holokaustin kauhut yhdelle henkilölle, eikä voi tietää mikä on totta ja mikä dramaturgiaa. Toisaalta kaunokirjat ovat olleet myyntimenestyksiä ja luultavasti helpommim sulavampia mutta silti informatiivisia.
Ditan tarina on uskomaton ja inspiroiva, mutta itse olisin toivonut lukevani tämän tarinan tietokirjallisena teoksena. Antonio Iturben tyyli on jäyheä, mikä tekee kirjasta hieman etäisen. Aiheeltaan Auschwitzin kirjastonhoitaja on yksi parhaista. Ei kerrota vain eloonjäämiskamppailusta maanpäällisessä helvetissä vaan pohditaan ihmisyyttä, sitä mikä tekee meistä ihmisen ja minkä arvoinen on elämä. Kun toisella puolella luoti on ihmiselämää arvokkaampi, mikään ei ole tärkeämpää kuin taistella oman elämänsä arvokkuudesta ja inhimillisyydestä. Kun elämässä ei ole enää mitään, kirjastosta jossa on vain kahdeksan kirjaa tulee toivon viimeinen majakka, jonka ei pidä antaa sammua.