Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aurora Karamzin – lempihenkilöni historiasta. Nyt sain lukea elämäkertaromaanin hänestä, joka oli jollain lailla vaan niin uskottava. Kun on lukenut lähes kaiken, mitä on hänestä käsiinsä saanut, niin oli erittäin mukava lukea myös romaani, missä Aurora tavallaan ”herää henkiin”.
Raija Oranen on tehnyt hyvää työtä, kaivaessaan esiin kaiken, mikä koskee Auroraa ja kirjoittanut näin tämän valloittavan kuvauksen. Niin ja vaikka ei olisi ikinä kuullut yhtään mitään Aurora Karamzinista, niin silti tämä lukupaketti on tutustumisen arvoinen.
Kirja alkaa vuodesta 1824, jolloin Aurora on kuusitoistavuotias. Kaunis, seurapiirikaunotar, jonka isä on kuollut. Isäpuoli osoittautuu kuitenkin ihan kelvolliseksi isän korvikkeeksi ja tukee ja auttaa Auroraa. Parasta nuorelle naiselle olisivat hyvät naimakaupat. Auroraa eivät kuitenkaan kiinnostaneet ne, joita hänelle tarjottiin. Hänen nuoremmat sisaruksensa menivät aiemmin naimisiin kuin Aurora, joka halusi miehen, jota rakastaa.
Aurora oli siis todella kaunis nainen, mutta myöskin viisas. Hän seurasi aikaansa ja sen tapahtumia, otti osaa keskusteluihin ja oli ihminen, jota keisariperhekin kunnioitti.
Koti oli Helsingissä, mutta Aurora lähetettiin Pietariin ja siellä keisarinnan hovineidoksi, missä miesehdokkaita oli myös. Onnea ei ollut, sillä jostain syystä siihen aikaan miehet olivat kovasti sairaalloisia ja kuolleisuus oli arkipäivää.
Ennen kuin Aurorasta tuli Karamzin, hänellä oli ollut jo kaksi miestä. Ensimmäisen kanssa hän ehti kihloihin, ennen kuin kuolo korjasi miehen. Toisen kanssa Aurora sai yhden lapsen ja valtavan omaisuuden, kunnes taas oltiin leski.
Muuta en kerro, sillä tämä kirja on niin mielenkiintoinen. Auroran kanssa voi elää 1800-lukua hyvin voimakkaasti; aikaa, joka oli niin tyystin erilainen kuin nykyaika. Perhe oli tärkeä ja kirjeet kulkivat. Kun kaikki asuivat erillään, olivat vain nuo kirjeet. Silti matkustettiin paljon ja voi vaan kuvitella millaista se on ollut, kun matkat kestivät päiviä ja viikkoja.
Aurora Karamzin, Diakonissalaitoksen perustaja, on tässä kirjassa niin läsnä, että kun luin viimeisen sivun, tuli ihan haikea olo. Juuri kun olin saanut kulkea hänen kanssaan pitkän matkan.
Kiitos tästä kirjasta!
