Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mila Teräksen kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama lasten kuvakirja Aurinkolinnut on kuin aikamatka. Jos kirjan takasivulla ei lukisi 2016, voisin kuvitella, että olisin lukenut tämän kirjan isovanhempieni luona 1980-luvun lopussa. Kirjan värit, kuvitustyyli, kirjoituksen fontti ja jopa tekstin asettelu muistuttavat vanhoja satukirjoja, jotka tulivat jostain Itä-Euroopan maista. Se ei silti tarkoita, etteikö kirja olisi kiehtova!
Natalia Nokkonen on kiukkuinen vanha nainen, joka juo teetä ja lukee harmaita uutisia. Avonaisesta ikkunasta kantautuu pihan uusien lasten metakka eikä Natalia voi keskittyä. Lapset pyytävät äksyilevän Natalian mukaan leikkiinsä, mutta tämä kieltäytyy ja palaa juomaan teetä pöytään, jonka hän on kattanut kahdelle, vaikka on yksin. Natalian pestessä teekannuaan sen kansi rikkoutuu. Hän päättää antaa kannunsa lasten leikkiin ja tempautuu samalla mukaan lasten iloon ja tanssiin. Yhtäkkiä teekannun koristelinnut lehahtavat lentoon ja täyttävät ilman eikä Natalialla ole pitkään aikaan ollut niin hauskaa. Lopulta koko naapurusto yhtyy tanssiin ja aurinkolintujen laulu jää kaikumaan pihojen ylle.
Teräksen ja Partasen kuvakirja on sellainen, kuin kuvakirjojen olisi syytä ollakin: tekstiä on vähän ja päähuomion keräävät värikkäät ja etnissävytteiset kuvat. Partasen luoma Natalia Nokkonen on ilmeikäs hahmo ja kirjan väritys ja kuvitustyyli ovat kaikkea muuta kuin pientä ja söpöä. Lapset näyttävät tulevan eri maista ja tanssijoiden vaatteet ovat sekoitus eri kansallisuuksiin kuuluvien ihmisten tyypillisiä vaatteita. Kirja sopisi erinomaisesti Unicefin ystävyyskampanjaan tai sen sellaiseen. Yksinäisyyden ja ystävyyden teemat eivät ikinä vanhene, ja siksi tämä kirja tulee varmasti kestämään aikaa.
