Ranskan kuningas Ludvig XIV tunnetaan Aurinkokuninkaana, ehdottomana monarkkina, joka oli ranskalaisen hovielämän keskipiste. Ludvig XIV:n aikakaudella ranskalainen kulttuuri, muoti ja tuhlailevaisuus saavuttivat kultakautensa.
Herman Lindqvistin nimi on tullut minulle tutuksi lähinnä lööppilehdistöstä, jossa hän kritisoi Ruotsin nykykuninkaallisia. Lievän karsastava ennakkoasenteeni saa onneksi kyytiä, sillä Lindqvistin kirja Aurinkokuninkaasta on reipas ja hyvin sujuvasti kirjoitettu peruselämäkerta. Lindqvist on taitava historian popularisoija, ja hänen kirjansa muistuttaa sävyltään paljon Eleanor Hermanin reheviä historiikkeja.
Ludvig XIV syntyi 5.9.1638. Hänen syntymäänsä juhlittiin kolme päivää, mutta riemua hieman häiritsi ilkeä huhu hänen biologisesta isästään. Orléansin herttua meni jopa niin pitkälle, että epäili äidinkin henkilöllisyyttä. Syntyperästä huolimatta Ludvig oli vanttera vauva, joka oli lukuisten imettäjiensä kauhuksi syntynyt kaksi hammasta suussaan.
Ludvig XIV kruunattiin kuninkaaksi 15-vuotiaana vuonna 1654. 19-vuotiaana hänestä tuli tahtomattaankin muodin edelläkävijä, kun sairaus ja lääkäreiden ”hoito” tekivät hänestä kaljun. Hän alkoi käyttää peruukkia, ja silmänräpäyksessä peruukeista tuli muodikkaita ympäri Eurooppaa.
Ludvig solmi vastentahtoisesti avioliiton espanjalaisen Maria Teresan kanssa. Ludvig suhtautui aviovaimoonsa velvollisuudentuntoisesti, mutta Maria Teresan tunteet olivat syvemmät. Vaimo joutui sietämään miehensä virallisia ja epävirallisia rakastajattaria aina siihen asti, kunnes kuoli vain 44-vuotiaana.
Kardinaali Mazarinin kuoltua Ludvigista tuli todellinen hallitsija 22-vuotiaana. Uusi valta toi mukanaan lukuisia sotia ja sisäisiä kahakoita sekä hirmuisen kalliin Versailles’n palatsin rakennuttamisen. Ludvigin seksuaalinen hillittömyys oli valloillaan, eikä kukaan sievä nainen ollut häneltä turvassa.
Kun kuningatar Maria Teresa kuoli, Ludvig avioitui salaa leskirouva Françoise de Maintenonin kanssa. de Maintenonista ei kruunattu kuningatarta. Leskirouva oli hyveellinen ja uskonnollinen, ja hänen luonteensa vaikutti hillitsevästi Ludvigin käytökseen.
Ludvigin elämän loppupuoli oli surullinen: lukuisia hänen sukulaisiaan menehtyi, sota, huonot päätökset ja katovuodet verottivat valtion kassaa, ja hänen terveytensä alkoi heikentyä. Viimein, vuonna 1715 vain neljä päivää ennen kuin olisi täyttänyt 77 vuotta, hän menehtyi jalan kuolion aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Aurinkokuninkaan kuoleman jälkeen ranskalainen monarkia alkoi menettää mahtavuuttaan ja kohtasi viimein loppunsa vuonna 1789 Ranskan vallankumouksessa.
Herman Lindqvist kirjoittaa lennokkaasti, ja myös kirjan suomennos toimii hyvin. Lindqvistin kirja tuo lisäksi korostetusti esiin Aurinkokuninkaan elämään vaikuttaneita ruotsalaisia. Vaikka näiden henkilöiden yhteys Aurinkokuninkaaseen on välillä hyvin ohut, Lindqvist kirjoittaa heistä niin viihdyttävästi, ettei rönsyily haittaa.
Varsin leppoisa kirja.