Eeppisen mittakaavan ystäville Aurinkojen huone tarjoaa herkkua. Kirjan päähenkilöt ovat noin kuusi miljoonaa vuotta vanhoja. Purslane ja Campion kuuluvat Gentianin sukuun ja ovat toistensa klooneja. Abigail Gentianista on olemassa tuhat kloonia, jotka kiertelevät ympäri galaksia ja palaavat parinsadan tuhannen vuoden välein kokoontumaan yhteen vaihtamaan muistoja.
Purslane ja Campion – pari, vaikka sellainen on ehdottomasti kiellettyä kiertolaisten kesken – ovat myöhässä suvun 32. kokoontumisesta. Matkaan tulee erinäisiä mutkia, joiden seurauksena pariskunta on lopulta varsin pahasti myöhässä. Se on kuitenkin siunaus, sillä joku on päättänyt hävittää koko Gentianin suvun ja on siksi iskenyt raskailla aseilla sukukokoukseen. Purslane ja Campion joutuvat setvimään muiden selviytyjien kesken syytä ja tekijöitä iskulle.
Galaksi on mysteereitä täynnä ja ihmeteltävää riittää, myös lukijalle. Reynolds on taitava luomaan ihmeen tuntua ja tämäkin kirja liihottaa sen verran galaktisella tasolla, että osin se on jo melkoista fantasiaa. Tarina on yhtä kaikki kiehtova, kun Purslane ja Campion setvivät hyökkäyksen syytä — joka ilmeisesti liittyy jollain tavalla Campionin edelliseen retkeen.
Luvut alkavat aina Abigail-takaumilla, jotka kertovat Abigailin kummallisesta lapsuudesta ja erikoisesta Pikkupalatsi-pelistä, johon Abigail aikoinaan uppoutui. Näiden osioiden merkitys kokonaisuuden kannalta jäi vähän hämäräksi. Osin pohjustettiin koko kiertolaisideaa, mutta osa taas oli pohjustusta jollekin, joka jäi sitten tulematta. Tahtoo siis sanoa, että irtonaista oli.
Loppuun on saatu kohtuullisen ovela käänne ja vaikka alku on vähän hidas, Aurinkojen huone vetää kuitenkin mukaansa. Henkilöhahmotkin ovat kiinnostavia, etenkin Purslane ja Campion. Alastair Reynolds on kirjoittajana luotettava ja tämäkin teos lukemisen arvoista vauhdikasta avaruusoopperaa. Kirja ei liity Reynoldsin muihin kirjoihin (samaan maailmaan sijoittuu aikaisempi novelli Thousandth Night, mutta sekään ei orjallisesti).