Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
No mut pitkäst aikaa ilmesty runokirja, Laaksosen Helilt, jonka oikee isol ilol otin vastaa. Mie hiplasin sit, piin sylis ja sit mie avasin ja upposin sanoihi, jotka ol nii kovin mieluisaa rivii ja jonoo, alekkai ja päällekkäi laitettu.
Kirjan nimi o Aurinko. Porkkana. Vesi. Se o nii totta, ku suinkii voi olla. Ku se runokirja o nimesä oloin.
Aurinko – se siit, ku se o nii kovast valoin kirja. Ku sitä lukee, siit nauttii, nii iha ku aurinko alkais paistaa vaik oiskii keskiyö. Se oikee lämmittää, sil sen säkeet o ku säteet, mitkä tunkee joka paikkaa, viltin läpikii ja suoraa sisuksii ja sydän alkaa kehrätä.
Porkkana – iha aluks, nii kirjan väri o porkkana, jos se ois eri malliin, sitä vois erehtyy rouskuttaa. Onneks se o kummiskii kirja, jonka kans voi rouskuttaa porkkanoi. Se ravittee sieluu, ku sen runot o nii hauskoi ja niis o nii kivoi aattelemise aiheit.
Vesi – kirjas olevat runot virvoittaa. Ja etenkii ku välil naurattaaki nii, jot vesi lirisee silmäkulmist. Ku kaik runot o tavattu, jopas o olo, ku ois juonu jotaa raikast ja kuplivaa.
Heli Laaksosen runot o semmosii, jot niist tykkää nii miehet ku naisetkii. Ei oo mitää liirumlaarumii tai kovin vaikeest tajuttavii. Murre o hupasaa ja jos se meinaa kääntyy, nii rohkeest vaa lukee äänee ja valittee mahollisimma paljo kuulijoi.
”Ei elämä tul valmiks. Ihmine jää ain keske. Mut älä murhetu. Ei ol koska valmist haukeaka onkittu, ei lopullises järves uittu.”
