Natasha on New Yorkissa asuva teinityttö, joka on kotoisin Jamaikalta ja rakastaa tiedettä ja tosiasioita. Natasha on myös paperiton siirtolainen, jota odottaa karkotus Yhdysvalloista vielä samana iltana.
Daniel on korealaisten siirtolaisten Yhdysvalloissa syntynyt teini-ikäinen poika, jonka täytyy olla kunniaksi perheelleen ja siksi hakea Yaleen opiskelemaan lääkäriksi, jotta vanhempien toiveet toteutuvat. Kukaan ei kuitenkaan kysele Danielin toiveita; Daniel haluaisi oikeastaan olla runoilija.
Nämä kaksi kohtaavat, kun Daniel on matkalla hiustenleikkuuseen ja Yalen alumnihaastatteluun ja Natasha yrittää vielä epätoivoisesti estää karkotuksen toimeenpanoa. Tuloksena on rakkautta ensi silmäyksellä, ainakin Danielin suunnalta, jolle Natashan kohtaaminen on kuin merkki taivaasta. Natasha suhtautuu rakkauteen kylmemmin, mutta huomaa hiljalleen tunteidensa lämpenevän, kun nuoret päätyvät viettämään aikaa yhdessä.
Kirjaa kerrotaan vuorotellen Natashan ja Danielin näkökulmista ja välillä poiketaan johonkin aivan muuhun näkökulmaan, poimitaan vaikka joku ihan ohimennen esiintyvä sivuhenkilö tai muu kulma. Tämä pitää tarinan hyvässä liikkeessä, kerronta on sujuvaa, mukaansatempaavaa ja sivut kääntyvät kuin itsestään. En ole yllättynyt, että kirjasta on tehty elokuva.
Aurinko on tähti on hyvä annos romantiikkaa, kohtalonoikkuja ja pohdiskelua siitä, miten pienet hetket voivat vaikuttaa asioiden kulkuun suurella tavalla. Mitään kovin tuoreita näkökulmia tähän iäisyysaiheeseen kirja ei tuo, mutta vähät siitä, kun tarina etenee sujuvasti ja päähenkilöt ovat kiinnostavia ja sympaattisia.