Auringonkukkametsä oli ensimmäinen Torey Haydenin kirja, johon tartuin. En ymmärrä, miksi en ollut aikaisemmin tutustunut hänen tuotantoonsa, vaikka olin ollut siitä tietoinen…
Auringonkukkametsä vie lukijan amerikkalaiseen perheeseen, jossa on äiti, isä ja kaksi tytärtä. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin, mutta pikkuhiljaa raotetaan sitä, että äiti kärsii mielenterveysongelmista. Kirja etenee vanhemman tyttären, Lesleyn näkökulmasta. Lesley täyttää kirjan aikana 18 vuotta.
Isä, jota äiti kutsuu sukunimellä O’Malley, tuntuu palvovan äitiä ja haluaa tehdä kaiken niin, että äidillä olisi hyvä olla. Äiti, jota kutsutaan koko kirjan matkan ajan pääasiassa äidiksi, koska kertojana on tytär, on nimeltään Mara. Tyttäret, Lesley ja hänen pikkusisarensa Megan ovat sisaruksia, jotka kinastelevat kuin ketkä tahansa. Vaan siinä, missä Megan haluaisi nostaa kissan pöydälle, Lesley yrittää peitellä, toppuutella Megania.
Mara on nainen, joka on kotoisin Unkarista ja joutunut kokemaan keskitysleirin kauhut ja ne ovat jättäneet häneen tuhoisat jäljet. Pian ilmenee, että hän oli siellä tullut raskaaksi, synnyttänyt pojan, joka oli otettu häneltä pois. Niinpä hänelle tulee pakkomielle, että naapurin pieni Toby on hänen oma Klaus. Tilanne riistäytyy käsistä erittäin pahoin seurauksin ja sen jälkeen elämä ei ole enää ennallaan. Perhe yrittää sopeutua elämään ja tarvitsee siihen paljon voimaa. Lesley tekee matkan Walesiin, löytääkseen auringonkukkametsän, josta äiti aina on puhunut…
Kirja on koukuttava ja lohdullinen kirja rakkaudesta, kaikesta huolimatta.