16-vuotias Emilia asuu eristäytyneessä Kaivoksen kaupungissa isoisänsä kanssa. Isoisä ja Emilia eivät kuulu Valittujen joukkoon, mutta ovat silti saaneet pitää pienen talonsa keskellä Kaivoksen suuria kerrostaloja, joissa asuvat Valitut, suljetun kaivoskaupungin – minivaltion, oikeastaan – asukkaat, joita lempeä ja kaikkivoipa Johtaja hallitsee.
Eräänä päivänä isoisä avaa Emilialle suljetun huoneen, jossa kukaan ei ole käynyt sen jälkeen kun Emilian äiti kuoli tämän syntyessä – tapahtuma, josta Emilia on kuullut kaksi hieman erilaista versiota isoisältään ja kummitädiltään Miimalta. Emilia löytää pölyisen, mutta siistin huoneen, ja hämmentävää kyllä, valokuvantarkan piirroksen itsestään kuusitoistavuotiaana. Kuinka se on mahdollista?
Siitä alkaa tapahtumaketju, joka mullistaa kaiken, eikä mikään ole Emilian elämässä enää entisellään. Ei paras ystävä Mitek, ei Voiton Kaivos, ei isoisä, ei mikään. Mitä tarkalleen ottaen tapahtuu, sen saatte lukea itse, mutta ei voi muuta sanoa kuin että onpahan pyöritystä.
Lainasin kirjan nuorisolle luettavaksi ja nuorison suosituksesta sen itsekin sitten luin. Kannatti, tykkäsin ja veikkaan, että noin 13-vuotiaana olisin itsekin ollut tästä suuresti vaikuttunut.