Kun Suomessa on viime vuosina pohdittu korrektia ilmaisua maahanmuuttajataustaiselle kirjoittajalle, on esimerkkinä tällaisesta kirjallisuudesta käytetty usein Ranya ElRamlyn (nykyään Paasonen) esikoisteosta Auringon asema. On aina vaarallista, kun kirjallisuudelle haetaan leimaavia nimityksiä ja lokeroita, ja vielä vaarallisempaa se on silloin, kun kirjoittajaa ei oikeastaan voi lokeroida. Runeberg-palkinnolla ja Kiitos kirjasta -mitalilla palkitussa teoksessaan ElRamly kertoo egyptiläisen isänsä ja suomalaisen äitinsä tarinan ja samalla oman itsenäistymisprosessinsa kahden kulttuurin välissä. Omaelämäkerrallinen teos on kuin surumielinen satu Tuhannen ja yhden yön tarinoista.
Vanhemmat tapaavat junassa Egyptissä, mutta perhe elää Intiassa, Libyassa, Egyptissä ja lopulta Suomessa. Suomen siisteys ja puhtaus vertautuvat Egyptin kuumuuteen ja meluun, kuten vertautuvat ruskeasilmäisen Ismaelin temperamentti sinisilmäisen Anun tyyneyteen. Kahden hyvin erilaisen kulttuurin väliin kasvaminen on vaikeaa, koska se on täynnä valintoja, jotka lapsen näkökulmasta vaikuttavat aina jomman kumman vanhemman puolelle menemiseltä. Lapset puhuvat sekä isänsä että äitinsä äidinkieliä, mutta toinen vanhemmista on aina kielellisessä tyhjiössä. Appelsiinin voi kuoria Ismaelin tavalla koristeelliseksi nauhaksi tai sen voi kuoria Anun tavalla käytännöllisesti neljä viiltoa tehden. Teos onkin kertomus monikulttuurisen identiteetin muodostumisesta ja sen hyväksymisestä, että asiat voi aina tehdä kahdella tavalla, tai sitten voi löytää tavan tehdä asiat juuri niin kun itse haluaa.
Erikoisinta Auringon asemassa on sen rakenne. Kirja kiertyy spiraalimaisesti aina takaisin Anun ja Ismaelin ensitapaamisen yhteyteen. Muutenkin tekstissä on toistoa, joka antaa sille rytmin. Tajunnanvirtamainen, pitkistä lauseista koostuva kokonaisuus muodostaa kuin yhden pitkän runoelman, joka palaa jatkuvasti samaan teemaan. Muistot ja nykyisyys ovat samaan aikaan läsnä, vaikka ymmärrys kasvaakin loppua kohden. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista kulttuureista ja identiteeteistä. Toisaalta teos on kuin toisesta maailmasta tullut tuulahdus, jonka rytmin voi antaa viedä ja samalla paeta syksyistä räntäsadetta melonien ja mangojen katveeseen.