Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jukka Aalho vieraili keväällä 2021 Takakansi-podcastissa puhumassa Aum Golly -runokokoelmastaan, jonka Aalho on kirjoittanut yhdessä GPT-3-tekoälyn kanssa. Kiinnostuin, mutta puoli vuotta näemmä vaati saada kokoelma lopulta luettua.
Koko luomisprosessi tapahtui 24 tunnin sisällä. Aalho antoi tekoälylle syötteet, joiden pohjalta tekoäly laati runot. Aalho valikoi tekoälyn vastauksista kirjaan otettavat, editoi niitä asettelun ja välimerkkien suhteen, mutta ei muuten, ja käänsi sitten suomeksi. Teoksen nimi ja aihe ovat niin ikään GPT-3:n keksintöä, kansikuvakin on tekoälytyökaluilla tehty.
GPT-3 ei ole mikään yleinen tekoäly, vaan autoregressiivinen kielimalli. Autoregressiivinen kuvaa aikasarjaa, jossa edelliset havainnot selittävät myöhempiä havaintoja, eli tässä tapauksessa GPT-3 tuottaa uutta tekstiä käyttäen pohjana aikaisempaa tekstiä. Sitä voisi luonnehtia ennakoivan tekstinsyötön turboversioksi, sillä kun on satoja miljardeja sanoja erilaista aineistoa käytössään. GPT-3 pystyy tuottamaan loputtomasti tekstiä annetusta syötteestä. Nappia painamalla saa uuden tuloksen ja prosessia voi toistaa, kunnes on tyytyväinen tuotokseen.
Aum Golly on paitsi runokokoelma, myös kannanotto ja näkökulma. Se näyttää, millaista runoutta GPT-3 pystyy vuonna 2021 tuottamaan. Runouteen erikoistuneet kriitikot voivat varmasti arvioida paremmin, mutta itse sanoisin, että runoilijoiden ei ole syytä olla huolissaan – vielä. Parhaimmillaan GPT-3:n runot ovat hyviä ja oivaltavia, usein taas eivät (varsinkin limerikkien kirjoittajat eivät vielä joudu työttömiksi). Tähänkin tulokseen pääsemiseen on myös tarvittu inhimillistä apua, Aalhon osuutta kuratoijana ja toimittajana ei sovi unohtaa. GPT-3 on toki kirjoittanut kaiken, mutta toisaalta Aalho on valinnut jokaisen kirjaan päätyneen tekstin suuresta joukosta tuotoksia. Näemme siis vain pienen osan, sen, jota Aalho piti parhaana.
Parhaimmillaan Aum Gollyn runot onnistuivat koskettamaan ja naurattamaan yllättävyydellään. Mielenkiintoista on myös kielimallin taipumus synkkyyteen ja uskonnolliseen kuvastoon. Itse runous tuskin jää aikakirjoihin, mutta jonkinlaisena tilannekatsauksena Aum Golly on antoisa ja viihdyttävä. Tuntuu myös jokseenkin ilmeiseltä, että aika, jolloin kielimallin ja ihmisen tuotoksia on vaikea erottaa toisistaan, lähestyy. Mutta koittaako se todella koskaan? Siinäpä se tuhannen taalan kysymys on. Sitä odotellessa Aum Golly on tutustumisen arvoinen ja odotan mielenkiinnolla seuraavaa näytettä kielimallien osaamisesta, kunhan teknologia taas kehittyy.
Itse en ole runoilija, mutta nämä kielimallit tuottavat toki paljon muutakin kuin vain runoutta. Ohjelmakoodia, esimerkiksi, ja olen viime aikoina koekäyttänyt Github Copilot -työkalua, joka tarjoilee vastaavanlaisen niin ikään OpenAI:n kehittämän kielimallin perusteella ohjelmakoodia. Parhaimmillaan se pystyy pelkän kuvaavan kommentin ja funktion nimen perusteella kirjoittamaan kokonaisen toimivan funktion. Pitääkö koodarin huolestua? Ei vielä, mutta ehkä joskus.
