Au revoir, tristesse esittelee ranskalaisia klassikkoteoksia, jotka voivat kirjailija stand up -koomikko ja kirjojen ystävä Viv Groskopin mielestä tarjota tärkeitä elämänoppeja myös meille 2000-luvun ihmisille. Kirjan nimi on mukaelma Françoise Saganin kirjasta Bonjour tristesse, tässä tristesseä (ilottomuus, apeus, haikeus) ei toivoteta tervetulleeksi vaan sille sanotaan näkemiin. Saganin lisäksi kirjassa on yksitoista ranskalaista klassikkoa: Marcel Proust, Colette, Victor Hugo, Choderlos de Laclos, Marguerite Duras, Gustave Flaubert, Edmond Rostand, Guy de Maupassant, Stendhal, Honoré de Balzac ja Albert Camus.
Groskop sanoo valinneensa kirjailijat ja kirjat hyvin henkilökohtaisten mieltymysten pohjalta. Mukaan pääsivät ne, jotka ovat häntä eniten kiinnostaneet ja tehneet häneen vaikutuksen. Suurin vaikutus on ollut kirjoilla, joihin hän syvästi rakastui jo nuoruudessaan, kun luki ne ensi kerran. Nämä kirjat hän tuntee ja palaa niihin aina uudestaan.
Kirjaan valitut kaksitoista romaania käsittelevät nykyajallekin tärkeitä teemoja: kärsimyksen ja onnen suhdetta, omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista, vapauden tarvetta, nuoruuden virheiden hyväksymistä. Niistä lukija löytää teitä onneen, ei kuitenkaan self-help-kirjan tapaan ”tee näin, ajattele näin…niin saat rahaa, menestystä, terveyttä…” vaan tarinan kautta, epäsuorasti. Romaani on hyvä opaskirja, sillä ”Romaanien syvin merkitys on siinä, että ne saavat ymmärtämään itseä ja muita… Kirjailija on opas, lukija taivaltaa itse matkan. Romaanit ovat ikkuna sieluun… ne antavat poikkeuksellisia välineitä tarkastella sitä, miten on muuttunut ihmisenä ja mitä on henkilökohtaisesti oppinut elämän varrella.” Tai mitä pitäisi oppia, miten muuttua.
Kirjailijoiden ja kirjojen esittelyjärjestys ei ole sattumanvarainen. Groskop sanoo järjestäneensä romaanit sen mukaan, miten todennäköisesti ne hänen mielestään näyttävät tien onneen alkaen hilpeimmästä ja päättyen vähemmän hilpeään. Hilpeintä, Saganin Tervetuloa ikävä käsittelevän luvun otsake on Älä suhtaudu turhan ankarasti nuoruuden typeryyksiin. (Tai: Isän rakkauselämään puuttumisella voi olla kohtalokkaita seurauksia). Vähiten hilpeän Albert Camus’n Sivullinen luvun otsake on Vapaus ennen kaikkea (Tai: Älä ota asetta mukaan rannalle). Groskopin tarkastelemat kirjat ovat hyödyksi eri elämänvaiheissa toimien pelastusliiveinä, happinaamareina, energiapiikkeinä tai herätyskelloina. Romaania Tervetuloa ikävä hän suosittelee nuoruuden eliksiiriksi, Edmond Rostandin Cyrano de Bergeracia itseinhosta johtuvan masennuksen lääkkeeksi. Jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja velloo itsesäälissä, kannattaa lukea Camus’n Sivullinen, joka auttaa huomaamaan, että on olemassa oikeasti ulkopuolisia jotka saattavat tarvita apua.
Au revoir, tristesse tarjoaa innostavia kirjatiivistyksiä – juonipaljastuksiakin, tarinoiden henkilöanalyyseja sekä kirjailijaelämäkertoja. Hänelle, joka ei ole aikaisemmin lukenut kirjan kahtatoista ranskalaista klassikkoa, se tarjoaa mahdollisuuden tutustua niihin pikakelauksella, helposti. Teos on myös kertomus Viv Groskopin rakkaudesta ranskan kieleen ja ranskalaisuuteen, hänen matkastaan aikuisuuteen, naiseuteen, keski-ikään ja lukumieltymysten muuttumiseen. Kirjallisuuden merkitystä ja lukemisen tärkeyttä Groskop jaksaa korostaa. Hän todella innostaa lukemaan myös ja erityisesti klassikkoja. Sen hän tekee seninnostavalla, elävällä, pilke silmäkulmassa – kielellä kirjoittaen. Niin hän teki aikaisemmin suomennetussa kirjassaankin Älä heittäydy junan alle – ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista (Atena 2019).
Suosittelen!