Gabi Beltránin sarjakuvamuistelma kenties sijoittuu aurinkoiseen lomaparatiisiin, mutta näin muuten liikutaan varsin synkillä vesillä. Gabi kasvoi 80-luvulla Palma de Mallorcan punaisten lyhtyjen alueella. Suurin osa hänen kavereidensa äideistä oli joko entisiä tai nykyisiä protituoituja ja kasvuolosuhteet näin muutenkin olivat kaukana ihanteellisesta. Perheväkivalta, hylkäämisen kokemukset ja kaikkinainen rikkonaisuus leimaa Gabin lähipiiriä. Ehkä se kertoo jotain, että poikana Gabi ja ystävänsä tienasivat pikkurahaa opastamalla amerikkalaisia merimiehiä paikallisiin bordelleihin.
Återvändsgränder kertoo Gabin elämästä ikävuosien 14–16 välillä. Neljästoista ikävuosi oli Gabille vedenjakaja. Siitä ikävuodesta alkoi aivan liian aikainen kasvu aikuisuuteen ja myös alaspäin luistava spiraali, joka tuntuu väistämättä vievän hänet ystävineen kohti tuhoa. Kuten muistelmien mittaan käy ilmi, Gabi voi olla iloinen, että ylipäätään on elossa, sillä monet hänen entisistä ystävistään eivät ole. Sarjakuvakerronnan lisäksi lukujen välillä on Gabin kirjoituksia, joissa hän valottaa sekä varhaisempaa lapsuuttaan että myöhempiä tuntojaan liittyen häntä laiminlyöneiden vanhempiensa kuolemiin.
Lopputulos on kieltämättä tyly, mutta myös koskettava ja syvästi inhimillinen teos. Gabin tarina auttaa ymmärtämään syrjäytymisen mekanismeja ja sitä pohjatonta näköalattomuutta, joka syntyy siitä kun siinä omassa sosiaalisessa kuplassa kenelläkään ei mene paremmin. Paljastamatta sen kummemmin yksityiskohtia, sarjakuvan loppu on mielenkiintoinen juuri siitä syystä, että se näyttää miten pienestä kohtaamisesta jonkun ulkopuolisen ihmisen kautta voi kuitenkin avautua aivan uusia ovia – jopa Gabin kaltaiselle nuorelle.
Nykyään Gabi Beltrán työskentelee kuvittajana ja kirjoittajana, mutta hänen kuviaan ei tämän sarjakuvan puitteissa nähdä vaan sarjakuvan piirtäjänä toimii kokenut sarjakuvien ammattilainen Bartolomé Seguí. Sarjakuvan kerronta onkin poikkeuksellisen erinomaista: pieniä eleitä myöten harkittua ja hätäilemättä rakennettua tarinankerrontaa. Toivoisin, että joku suomalainen kustantamo uskaltaisi tarttua tähän teokseen. Tälle sarjakuvalle jos mille toivoisi mahdollisimman laajaa lukijakuntaa; uskallan myös sanoa, että teoksella on paljon sanottavaa myös sellaiselle yleisölle, joka ei perinteisesti sarjakuviin tartu. Ätervändsgränder on kenties tarina yksilöstä, mutta se on samalla myös tarina yhteisöstä joka synnyttää tällaisia yksilöitä. Ehdottomasti lukemisen ja ajattelemisen arvoinen teos siis, suosittelen!