Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Rebecca Otowa saapui Japaniin vaihto-oppilaana vuonna 1978, löysi itselleen paikallisen miehen ja jäi sille tielleen. Aviomiehen koti ei kuitenkaan ollut sieltä aivan tavanomaisimmasta päästä; kyseessä on pienessä kylässä sijaitseva vanha maatalo, joka on kulkenut suvussa jo 350 vuoden ajan. Vanhoja perinteitä siis riittää ja sukupuoliroolitkin ovat ikiaikaiset.
At home in Japan ei ole muistelmateoksena tyypillisemmästä päästä sekään. Sen sijaan, että Otowa kertoisi tarinansa kronologisessa järjestyksessä, on kirja jaettu lukuihin, joista jokainen käsittelee tiettyä rajattua aihetta, kuten vaikkapa teekulttuuria, perinteistä kylpyetikettiä, tai japanilaisia kotijumalia.
Oma suosikkini on luku Changing the Doors, jossa Otowa kertoo japanilaisista ovista, jotka perinteisessä japanilaisessa talossa ovat siis myös seiniä. Niitä voi liikuttaa ja siirtää tarpeen mukaan, ja siinä missä meillä on tapana vaihdella verhoja vuodenaikojen mukaan, perinteisessä japanilaistalossa vaihdetaan ovet. Syksyn tullen ruo’oista tehdyt kevyet kesäovet vaihtuvat raskaampiin talvioviin. Eipä silti, kyllä vanha ja vetoinen maatalo on silti ihan julmetun kylmä.
Vaikka Rebecca Otowa ei nyt mikään ihan vanhus vielä ole, on kirjassa tiettyä tilinpäätöksen tunnelmaa. Vanha talo muistuttaa, miten sukupolvet tulevat ja menevät ja jättävät jälkeensä kenties vain vanhan rasiallisen valokuvia. Otowa pohtii tekemiään valintoja ja identiteettinsä muovautumista. Nuorikkona hän ei osannut pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista ja alistui perinteisten roolien alle. Vuosien mittaan kasvaa ymmärrys omasta itsestä ja japanilaisuudesta, siitä että täysin japanilaista hänestä ei voi tulla koskaan.
Mitään synkistelyä kirjan sisältö ei kuitenkaan ole. Enemmänkin vanhemman ihmisen pohdiskelua niin perheestä, muutoksesta kuin myös elämän ilahduttavista pienistä asioista. Koska kirja koostuu itsenäisistä lyhyistä teksteistä, jää kirja kokonaisuutena sisällöltään aika kevyeksi. Kirjaa ei kannatakaan lähestyä niinkään muistelmana tai tietokirjana (vaikka siinä on elementtejä niistäkin), vaan kokoelmana mietteitä japanilaisesta elämästä ja vuosien kiertokulusta. Tunnelmallinen teos on kuin lämmin kuppi teetä kylmänä talvipäivänä, erinomainen pieninä annoksina.