Jukka Itkosen pizzanpaistaja miettii sen koko lailla järkevästi:
Maailma puskee eteenpäin,
ja yksi totuus jää,
vatsa ohjaa aika lailla
ihmiselämää.
Niinhän se nimittäin on; lukuisista muista eroistaan huolimatta ihmiset ympäri maailman kulkevat läpi elämänsä hengittäen, nukkuen ja syöden – kuka enemmän, kuka vähemmän, mitä missäkin – mutta syöden kuitenkin. Ja uskaltaisinpa myös väittää, että juuri ruokaan tai ruokailun ympärille liittyy lähes jokaisella muisto poikineen. Ruoka herättää tunteita.
Jos tuntee suomalaista lastenlyriikkaa, on vaikea olla tuntematta alansa kunnioitetun ja useasti palkitun konkarin, jo kolme vuosikymmentä runoilleen kirjailija-runoilija-muusikko Jukka Itkosen nimeä. Hänen runonsa ovat ihastuttavia, eikä tämäkään ruokaisa runoretki jätä varmasti ketään kylmäksi – nälkäiseksi ehkä, kun alkaa tehdä mieli mummun kauravelliä tai Teräsmiehen kotiapulaisen lentokalakiisseliä.
Itkonen runoilee tavalla, joka puhuttelee niin lasta kuin aikuistakin. Pöytä on katettu niin, että jokaiselle löytyy jotakin: lapselle naurua, aikuiselle ajattelemisen aihetta, tai ainakin helppoja tapoja rakentaa aasinsiltoja vaikeidenkin asioiden, kuten lihavuus tai nälänhätä, ympärille.
Kuvittaja Matti Pikkujämsän tunnistettava ilmaisu tukee jälleen kerran Itkosen tekstejä mainiosti.
Suosittelen kaikille, jotka pitävät ruoasta ja runoista, siis ruokarunoista.