Senaattori Stradivarius pilkkaa Caesaria senaatissa gallialaiskylästä, jota ei saada voitettua. Uusiin seikkailuihin ei senaatilta rahaa tipu, ennen kuin vanhatkin valloitukset on saatu kuriin! Caesarin ystävät keksivät ratkaisun: kylvetään riitaa gallien keskuuteen ja hajoitetaan heidän joukkonsa.
Caesar tyrmää idean mahdottomana, mutta eräältä ystävistä löytyy juuri oikea konsti tähän. Tullius Intrigius, inhottava olento ja sietämätön riidankylväjä, joka yritettiin syöttää areenalla leijonille, mutta se ei onnistunut, koska Tullius sai leijonat hyökkäämään toistensa kimppuun. Jo Tulliuksen läsnäolo saa kenet tahansa riitelemään.
Tämä supertrolli tuo Asterixiin ja riidankylväjään suorastaan modernia sävyä. Tällaisia riidankylväjiä ja eripuran aiheuttajiahan netissä nykyään luuhaa (hahmo on poliittinen alunperinkin: esikuvana lienee ranskalainen kommunistijohtaja Georges Marchais, joka on kovin saman näköinen kuin Tullius). Tullius saa Asterixin ja toverien kylän horjutettua viemällä heti ensivierailullaan komean vaasin lahjaksi kylän arvokkaimmalle asukkaalle – ei siis päällikkö Aladobixille, vaan Asterixille. Tästä se ilo sitten urkenee.
Asterix on onneksi nokkelampi ja onnistuu keikauttamaan tilanteen jälleen ojennukseen varsin ovelasti – riidankylväjä taipuu tämän omilla konsteilla.
Asterix ja riidankylväjä on hyvä tarina, paremmasta päästä Asterix-tarinoita. Uudessa kovakantisessa kirjassa on laadukas, aikaisempia painoksia skarpimpi piirrosjälki ja selkeä, jos hieman hengetön, konetekstaus.