Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Julius Caesar päihitti gallialaispäällikkö Vercingetorixin Alesiassa vuonna 52 eaa. Taistelun päätyttyä Vercingetorix laskee aseensa Caesarin jalkojen juureen. Aseet jäävät lojumaan, mutta eräs uhkarohkea legioonalainen ottaa Vercingetorixin kilven itselleen muistoksi.
No, koko Galliaa Caesar ei tietenkään valloittanut. Siinä kaikkien tuntemassa viimeisessä vapaassa gallialaiskylässä päällikkö Aladobix on vakavasti sairas. Akvavitix diagnosoi päälliköltä maksavaivan ja lähettää tämän laihdutuskuurille terveyskylpylään Arvernen maakuntaan. Mukaan lähtevät tietysti Asterix ja Obelix.
Asterix ja Obelix aiheuttavat mässäilyllään kylpylän laihduttavassa asiakaskunnassa pahennusta, joten heidät ajetaan ulos ja kiertelemään Arvernea. He kohtaavat mukavia roomalaisia, joiden kanssa saadaan tietysti tappelu aikaiseksi. Rooman erikoislähettiläs Tullius Hapatus saa köniinsä ja kipittää valittamaan Caesarille, miten Arvernen gallit riehuvat yhä.
Caesar päättää järjestää triumfin, jossa häntä kannetaan päihitetyn Vercingetorixin kilven päällä. Siispä kilpi on kaivettava esiin varastosta – missä se ei ole, kiitos varastelleen legioonalaisen. Alkaa takaa-ajo, jossa kilpeä etsivät niin Caesarin legioonalaiset kuin Asterix ja Obelix. Lopulta kilpi löytyy yllättävästä paikasta…
Asterix ja kadonnut kilpi on mainio Asterix-tarina. En nostaisi sitä aivan Asterixien parhaimmistoon, mutta hauska se oli. Juonen varsinainen käänne ei ole isokaan yllätys, se on arvattavissa oikeastaan heti alusta lähtien, mutta juonessa riittää onneksi muitakin mutkia ja hauskoja tapahtumia.
Uuden painoksen väritys ja tekstaus ovat skarppia jälkeä, joten mukava tätä on lukea. Hyvää jatkoa uusintapainosten sarjalle, siis.
