Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Informaatiota on käytössämme enemmän kuin koskaan ja kaikki tieto on vain lyhyen googletuksen päässä, tai niin ainakin sanotaan. Miksi niin monella tuntuu silti olevan tunne, että kaikesta ympäröivästä tiedosta huolimatta, emme ole tulleet hullua hurskaammaksi, vaan ehkäpä jopa päinvastoin?
Tom Nicholsin kirja Asiantuntemuksen kuolema : Vakiintuneen tiedon vastainen kampanja ja miksi se on tärkeä esittää hätkähdyttävän väitteen; emme nykyään vain tiedä vähemmän ympärillä olevasta maailmasta, vaan se myös kiinnostaa meitä entistä vähemmän. Tosin huolestunutta lukijaa voi lohduttaa sentään sillä, että Nichols kirjoittaa ensisijaisesti Yhdysvalloista, mutta kyllä monet esitetyt seikat pätevät yhtä lailla Suomessakin.
Eräs ongelma on internet ja se tapa, jolla se muuttaa tapaamme lukea, päätellä ja ajatella. Odotamme saavamme informaatiota välittömästi ja vähällä vaivalla ja tapamme selailla tusinoittain erilaisia uutisotsikoita päivän aikana luo illuusion siitä, että käsittelemme myös suurta tietomäärää päivässä. Tapa jolla ihmiset lukevat tekstiä netissä eroaa kuitenkin siitä, kuinka luemme painettua tekstiä; netissä on tyypillistä silmäillä vain artikkelin alkuosa läpi ennen siirtymistä seuraavalle sivulle. Tämä ei tue monimutkaisten päättelyketjujen ymmärtämistä, asioiden syvällistä oppimista tai -muistamista.
Internet myös ruokkii vahvistusharhaksi kutsuttua ilmiötä, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota. Kulutamme netissä siis helposti tietoa, joka vahvistaa ennakkokäsityksiämme, jopa silloin kun itse ”tieto” on todistettavasti väärennettyä. Tilannetta pahentaa se, että informaatiotulvan kanssa painiva ihminen alkaa vastustamaan sellaisen oppimista, joka ei tapahdu riittävän nopeasti ja ole riittävän viihdyttävää.
Internetin tasa-arvoinen julkaisukanava luo kuluttajalleen lyhyesti itseriittoisuuden viitan, jonka alla näennäisesti tiedetään paljon, mutta todellisuudessa hyvin vähän. Internet on kuitenkin vain yksi osa ongelmaa, eli asiantuntijuuden kokemaa inflaatiota.
Yhdysvalloissa erityisesti ongelmana on myös kaupallisuuden negatiivinen vaikutus sekä journalismissa että koulutuksen puolella. Jatko-opiskeluun lähtevät ovat pikemminkin asiakkaita kuin oppilaita, jotka shoppailevat itselleen koulua kuin lomapakettia. Koulutuksen laatu ja vaatimukset ovat laskeneet vuosien myötä ja heikkotasoisia kouluja löytyy kuin sieniä sateella.
Journalismin ongelma taas kumpuaa osittain Yhdysvalloille tyypillisistä 24/7 uutiskanavista ja lukuisista journalismin ja viihteen yhdistävistä televisio-ohjelmista. Kova kilpailu on tarkoittanut yleisön jakamista tunnistettaviksi poliittisiksi lokeroiksi, jotka saavat kuluttajina nähdä ja kuulla täsmälleen sitä mitä he haluavat. On kuitenkin ongelmallista, jos ihmisille syötetään tietoa, jota he haluavat, sen sijaan että heille kerrotaan asioita, joita heidän tulisi tietää.
Tom Nicholsin suurin huoli onkin miten demokratian käy, mikäli lokeroitunut ja huonosti perillä oleva kansa ei herää mukavuudenhaluisesta apatiastaan. Yhdysvaltojen tilanne tuntuu eroavan Euroopasta sikäli, että täällä ei sentään tunnu olevan samankaltaista halveksuvaa vihaa oppineisuutta kohtaan.
Asiantuntemuksen kuolema on mielenkiintoinen katsaus Yhdysvaltain rappeutuvaan kansalaisyhteiskuntaan, ja yleisön ja asiantuntijoiden väliseen dialogiin. Kirja on vakava varoitus siitä, miten toimiva demokratia ei ole länsimaissakaan itsestäänselvyys, joka toimii kansalaisten viitseliäisyydestä ja sivistystasosta riippumatta. Synkkää mutta sivistävää luettavaa, suosittelen!